Keskeytettiin muuttohommelit, napattiin asuntovaunu perään ja suunnattiin jälleen Korpilahden Surkeejärvelle. Elettiin kesän helteisimpiä hetkiä.

Kouluttajina Andy Robinson ja puolisonsa Fiona Robinson. Poimimme heidät kyytiimme Jyväskylän lentokentältä. Mukava oli vaihtaa Andyn kanssa kuulumisia. Muisteltiin että hänellä oli jo kuudes kerta Suomessa. Ensimmäinen oli v 2007 Kiimingissä. Andy muisteli edelleen lämmöllä mm silloin näkemiään suomalaisia springereitä. 

Kiva oli muistella aiempia kertoja niin kouluttajana kuin tuomarinakin. Ja innolla kuuntelimme kahden illan aikana heidän tarinointiaan brittiläisitä koirista ja ihmisistä. Niin arjessa kuin kokeissakin.

Vieraat koirat ja vieraat ohjaajat ovat aina oma haasteensa koulutuksen suunnittelussa. Mutta haasteensa on toki siinäkin, jos molemmat ovat jo kovin tuttuja :) 

Koulutus aloitettiin tutustumalla koiriin ja ohjaajiin lyhyellä tehtävällä: hakukuvio, jossa he pääsivät näkemään koiran ja ohjaajan etenemistyylin. Sen mukaan jakoivat kahteen ryhmään. Ihan tarkasti en saanut selville, mikä oli jakoperuste. Mielestäni Andyn ryhmään menivät koirat, joilla oli kasvustoon alas suuntautuva, hajuaistilla etenevä hakukuvio. Fionan ryhmään puolestaan ne, joilla hakukuvio oli kasvuston päällä etenevää ja yhteistyössä ohjaajan kanssa enemmän haasteita. Koulutukseen osallistui 16 koiraa (cockereita kaikki) ohjaajineen. Lisäksi kuunteluoppilaat.

Me olimme tällä kertaa kuunteluoppilaina. Se on hyvä treenimuoto koirille. Ja ihmisille. Pääsee näkemään paljon, oppimaan aina vain lisää erilaisista koirista ja erilaisista ohjaajista sekä tilanteista. Koirat oppivat olemaan aktiivisen rauhallisia seuratessaan tapahtumia, joihin eivät saa osallistua. 

Mutku suoriutui tehtävästään kiitettävin arvosanoin. Juuri oikea vireystila tähän hommaan ja vain pariin kertaan harmistunutta äännähtelyä, kun ei päässyt tekemään. Odoteltiin aina sopivaa hetkeä käydä testaamassa suoriutuuko Mutku tehtävistä. Hyvin meni.

Mutkulla on kiva tapa hakea kontaktia ohjaajaan ja olla perillä hänen liikkeistään samanaikaisesti kun seuraa ympäristön tapahtumia :) 

Koulutuksen tehtävät painottuivat pääasiassa erilaisiin noutoihin. Niissä haettiin perusnoudon lisäksi suoritusvarmuutta etäisyyksiä kasvattamalla, erilaisten maastopintojen vaihtelua, ykkösmarkkeerauksista viitosmarkkeerauksiin, noutoja ryhmästä, ohjattuja noutoja jne. Nämä kasvattavat myös koira-ohjaajayhteistyötä ja olivat selvästi koirille mieluista tekemistä. Lisäksi hakutyöskentelyä ja pysähdyksiä. Kun koira osaa tehokkaan riistalle pyrkivän haun, pysähtymisen pillistä ja liikkeestä, sekä noutaa hyvin, se on valmis metsästyskäyttöön. Lopulliset hienosäädöt toimivaksi metsästyskoiraksi tapahtuvat siellä. Varsin yksinkertaista ja selkeää on siis metsästysspanielin koulutus.

Ja hyvässä porukassa niin mukavaa! Lopputulemana Andy Robinson sanoi, että koirat ja ohjaajat ovat selkeästi kerta kerralla parantuneet. Siitä olemme iloisia. Nyt ei muuta kuin aitoihin metsästystilanteisiin hankkimaan kokemusta ja hiomaan osaamista. Opittavaa riittää siinäkin. Vanhan sanonnan mukaan "Lukemalla ei uimaan opi, veteen se on mentävä" Joten jahtimaastoissa ja syksyn koetapahtumissa tavataan seuraavan kerran!