Syysloma ja perinteinen riekkojahti ihan pohjoisimmassa osassa Suomea. Ajoittain ihan netti- ja muiden arkisten yhteyksien ulottumattomissa. Oikea loma siis.

IMG_20181021_104808.jpg

Ajoittain saimme tietoa kasvattimme Sallin (FI KVA Fieldlan Eager) ja tyttärensä Karkin hienoista tuloksista Metsästysspanielit ry:n mestaruuskokeista, joissa tuomarina toimi irlantilainen Ardcaein-cockereista tunnettu cockerikasvattaja Mark Stewart. Lauantaina Salli sai VOI 1 tuloksen hienoilla pisteillä 82. Sunnuntaina kokeeseen osallistuivat Anna ja Karkki (Hossing Piper). He saavuttivat komean tuloksen VOI 1 pisteillä 94, joilla sijoittui mestaruudessa komeasti sijalle 3. 

Seuraava koetilanne Muun lapsenlapsille on lokakuun viimeisenä viikonloppuna oleva Cockerspanielit ry:n perinteinen Derby- ja Mestaruuskoe. Tällä kertaa Soinissa, jossa testaamme uudenlaisia puitteita spanieleiden metsästyskokeen järjestämiseen. Kokeen ylituomarina toimii Juha ja toisenakin tuomarina on Juha - nimittäin Tuomanen. 

Meidän koiramme eivät siis jääviyssyistä tämän vuotiseen mestaruuskokeeseen osallistu. Ja koska mahdollisuus on, niin Hossing Piper(Karkki) ja Primus (Ruu) arvotaan Tuomasen Juhan arvosteltaviksi, vaikka Kennelliiton jääviyssäännöt eivät Juha K:n arvostelemista estäisikään. Toimitaan silti fiksusti, kun siihen mahdollisuus on.

IMG_20181021_130128.jpg

No siihen riekonpyyntiin. Maastoihin mentiin osin maisemia ihastellen ja osin ajoteitä kauhistellen. Ainakin minä. Ylä- ja alamäet olivat todella jyrkkiä, eikä alustakaan aina ollut ihanteellinen ajettava. Mutta luonnon rauhaan ja parhaille arvioimillemme riekkoapajille halusimme päätyä. Tänä vuonna niiden oletettiin olevan lähellä kosteikkoja ja ehkä alempana kuin aikaisempina vuosina.

IMG_0077.jpg

Silti niiden löytämiseen tarvitaan uutterasti työskenteleviä koiria. Henkisesti tällaisen "tyhjän" maaston haku on varmasti osaltaan koiralle rankkaa, mutta hyvin jaksoivat Miksi ja Muu maastoa edessämme työstää. Hyvä metsästysspanieli palvelee ihmistään niissä maastoissa ja riistatiheysolosuhteissa, mihin ne kulloinkin viedään. Tehtävä ja päämäärä on aina sama.

IMG_20181021_105118.jpg

Varsinkin ensimmäinen jahtipäivä oli sääolosuhteiltaan hyvin suhmurainen ja tihkusateinen, eikä aurinkoa näkynyt lainkaan. Suunnistuksen kanssa piti olla tarkkana, että pysyi kartalla sekä sen hetkisestä sijainnista ja lähtöpaikasta että kulkureitin suunnitellusta suunnasta. Hyvä, että minulla oli siihen tarvittava varustus mukana! Yksin en olisi osannut.

IMG_0069.jpg

Riekkoja tavattiin enemmän kuin viime vuonna. Hienoja riistatilanteita niille saatiin. Koirat olivat niin tyytyväisen oloisia näissä päätöstilanteissa. Ihan kaikki riistatilanteet eivät päätyneet noutoihin asti, mutta syy ei ollut koirissa. Kiva, että kantaa jäi jäljiltämme muillekin metsästäjille sekä myös tulevaa lintukantaa lisäämään.

Kimalle.jpg

Pakkasaamut eivät ehkä olleet metsästyksellisesti parhaita ajankohtia jahdin aloittamiseen. Jäätyneen kasvillisuuden rouske kenkien alla kuului kauas ja karkotti varmaasti myös riistaa. Silti kaiken tarkoituksena ei ole aina se saaliin saaminen. Nauttia voi myös kauniista näkymistä puhtaassa luonnossa. Ja ulkoilusta, joka sai jalkalihakset mukavan kipeiksi. Tässäkin tilanteessa maa oikein kimalteli hopeaa. Monta kuvaa otin, mutta sitä kimalletta en onnistunut niihin tallentamaan. Tämä ehkä valokuvana niistä paras.

IMG_20181021_104617.jpg

Nuotiotauot kuuluivat päivittäin kuvioon myös. Ihania hetkiä nämäkin. Tosin tämän vuoden nuotiomakkarakiintiö taitaa olla jo täysi.

IMG_02541.jpg

Ystävämme Huttusen Juha oli kanssamme samoissa majoitustiloissa, mutta metsästi Friidansa kanssa eri maastoissa. Onnistuneita riekkotilanteita oli heilläkin. Ja yksi jäniskevennyskin - vaikka jänis saaliina repussa on kaikkea muuta kuin kevyt. Hyvin Juha H kuitenkin reissuiltaan illaksi kämpille aina kotiutui.

IMG_20181021_095619.jpg

Miksihän ei yleisesti noudon jälken suostu poseeraamaan saalis suussa. Se mikä on noudettu, on noudettu. Vieressä suostuu sentään tönöttämään. Itse noudot sujuvat aina mallikkaasti.

IMG_0073.jpg

Tämä lintu, joka saatiin niin hienon riistatyön päätteeksi, oli poikkeus tuohon sääntöön. Siinä koira taisi olla niin ylpeä omasta työstään, että suostui kuin suostuikin jälkiposeeraamaan lintunsa kanssa.

Se oli cockerimetsästystä parhaimmillaan. Ensimmäisessä riistatilanteessa - parvi, jonka Muu hienolla työskentelyllään löysi ja vei meidät sinne - karkottunut parvi löytyi uudelleen. Hieno hakutyöskentely Miksiltä, juuri kun olin ajatellut, että ei enää löydy. Kaunis ylösajo, johon pysähtyminen. Itseltäni yksi laukaus, johon keskimmäinen tähdätty lintu putosi. Syvä tyytyväinen huokaus, ja rentona noutolupaa odottavan koiran lähettäminen noutoon harjanteen taakse. Pienen pieni jännittynyt odotus ja sieltähän Miksi palasi viimeisiä siiveniskujaan tekevä riekko suussaan. 

IMG_20181023_125003.jpg

Hienoja hetkiä. Niihin kiteytyivät koko tämän harrastamisen tärkeät kohdat: tehdyt jalostusvalinnat, koiran koulutus, ampumisen treenaus. Kaikelle sille saatiin taas kerran hieno piste, josta on syytä olla kiitollinen.