Viikonlopun tunnelmia kahden päivän kanalintujahdista.

Jokun hieno ja pitkä lintutyö ukkometsolla päättyi komeaan ylösajoon sankassa puronnotkokuusikossa. Grande finaleen en ehtinyt mukaan. En vaikka kaikkeni yritin. Koira pystyi etenemään loppusuoran rinteen minua nopeammin. Ylösajon kuulin ja sankan kuusikon keskeltä sekunnin verran näin. Sen verran, että linnun tunnistin. Kiitoradan päästä löysin samanvärisen ylösajajan istumassa.

Meillä oli Jokun kanssa kaksi hienoa päivää maastossa. Kokenut koira tietää, miksi siellä ollaan ja lintuja löydettiin paljon. Harmillisesti en päässyt kertaakaan ampumatilanteeseen. Linnut karkottuivat aina niin sakeaan kuusikkoon, että vain äänen kuulin. Tuulta ei ollut viikonloppuna lainkaan, joten sitä ei pystynyt hyväksi käyttämään. Yhteen ylösajotilanteeseen pääsin hyvin ampumapaikkaan. Kuusikon alla oli koiran kertoman mukaan selvästi jotain. Sijoituin vasemmalle puuston ja puron puolelle, jonne lintu kuitenkin karkkoaisi suojaan. Ampumapaikka oli mainio. Kuusikon alta lähti jänis. Ja suuntasi aukealle eli oikealle.

Metsäautotietä pitkin välillä kuljimme rankan maaston koettelemaa kehoa lepuuttaen. Minä tarvitsin sitä enemmän, kuin jahtikaverini. Jalka liikkui ja häntä heilui :)

Iltanuotiolla päivän tapahtumat ja kootut selitykset.

Muu ja pyy. Mitäpä tästä selittelemään :)