Pitkästi ehdin jo kirjoittaa blogia, mutta se teksti humahti jonnekin bittiavaruuteen. Harmittaa. Mutta aloitan alusta. 

Cockerspanielit ry:n SPME-koe kanalintukokeena pidettiin jo toisen kerran Inarin Kutturassa, jossa sallittuna riistana myös jänis ja sorsalinnut. Ei lavastuksia fasaanilla. Reilua meininkiä ja pelihenkeä siis tarvitaan. Ja sitähän tästä porukasta löytyy. Majoitustukikohtana viime vuodelta tuttu Köysivaara, jossa nautittiin talon isännän loihtimat aamiaiset ja illallinen viinin kanssa.

14495310_10154521264860762_3331571921894

kuva Eeva-Marja Jokinen

Valokuvia on vähän, mutta muistikuvat hetkistä niin maastossa kuin majoitustiloissa ovat hienoja. Ylläoleva porukka jakaantui kahteen maastoon kahden syyskuisen päivän ajaksi. Roolit ja ryhmät vaihtuivat hieman eri päiviksi, mutta tunnelma ei. Tänne oli tultu harrastamaan. Koko rahan edestä. 

Minä toimin toisena arvostelevana tuomarina lauantaina ja ryhmässäni oli monta hienoa koiraa ohjaajineen. Muu ja Juha metsästelivät kokeen ylituomarina toimineen Grönstarndin Arin edessä lauantaina. Varsinaista koe-erää kertyi Muulle tunnin verran ja reppuun tuli koppelo. Haavoittuneen ja hengestään taistelevan koppelon nouto siirrettiin Muulle. Ensimmäinen koira oli tällaisessa tehtävässä vielä kokematon, eikä uskaltautunut lähietäisyydelle hengestään taistelevan linnun luokse. Tehtävä siirrettiin Muulle, joka suoriutui siitä hienosti. 

Koesääntöjen valossa Muu teki noudossa palkintosijaa alentavan virheen. Ja se oli kyllä ihan Juhan syytä. Varmuuden vuoksi pilli oli ohjaajalla suussa, jos koira tarvitsisi pitkässä ohjatussa noudossa (koppelo siirtyi kauemmaksi koiran vaihdon aikana) ohjausta ja ohjaajan apua. Ei tarvinnut. Kun Muu oli jo hienon haavakkotyöskentelyn jälkeen palauttamassa lintua, puhalsi ohjaaja vahingossa suussa roikkuvaan pilliin äänimerkin. Muu pysähtyi oitis sille koulutettuun, hiljaiseen signaaliin ja pudotti linnun maahan katsoakseen, mitä isännällä on asiaa. VOI-luokassa tuo on palkintosijaa pudottava virhe - kun koira pudottaa riistan nostaen päätään ylös ja tarvitessaan ohjaajan kehotuksen suorituksen jatkamiseen. Yhdellä merkillä Muu poimi linnun takaisin suuhunsa ja noutotyö saatiin hienoon päätökseen.

Siitä eteenpäin hakua jatkettiin ja Muu sai tiheikössä hienon riekkoparven ylösajon, johon se pysähtyi itsenäisesti. Valitettavasti maasto oli siinä kohtaa niin sakeaa ja tiheää, että siihen oli mahdotonta ampua turvallisesti. Se riekkoparvi sai siis jatkaa elämäänsä. Koska palkintosijaa pudottava virhe oli jo edellisessä riistatyössä tapahtunut, ei jatkoeriä Muulle enää suotu. Näin saatiin täysi mahdollisuus niille, joilla vielä oli ns kaikki kivet kupissa.

Muun arvostelu päivän päätteeksi oli  VOI 2 70 p ja kirjoitettuna lisäksi: "Kokenut, paljon metsästänyt koira, jolle sattui pieni ajatuksen katkeaminen kesken hienosti suoritetun eye-wipen." Muun noutamasta kohtalon koppelosta saatiin kuitenkin ns ylituomarin lintu viikonlopun päätteeksi luovutettua Arille. Hän oli siitä kovasti iloinen ja tyytyväinen. Lintu saa varmasti arvoisensa lopun kynttiläillallisen juhlistajana.

IMG_6765.jpg

Miksin kanssa oltiin kokeessa sunnuntaina. Juha vaihtoi sunnuntaiksi toiseksi arvostelevaksi tuomariksi Arin toimiessa edelleen ylituomarina. Koko päivä kuljettiin maastossa, pääasiassa muiden suorituksia seuraten. Koska lintutilanne oli viikonlopun aikana varmistunut hyvin vähälukuiseksi, annoin omia hakuvuorojani muille, joille koetuloksen saamisella oli suurempi merkitys kuin meille. 

Miksi toimi hienosti. Oli rentona ja helppokulkuisena kytkykoirana takaryhmässä kuljettaessa. Ja kun oli meidän hakuvuoro, niin käytti koko energiansa siihen työhön. Sen menoa oli ilmeisen mukava seurata myös tuomarin näkökulmasta, sillä hakupisteitä tuli peräti 9. Ja sanallisena kaneettina lisäksi "erittäin hyvähakuinen ja vauhdikas spanieli, jolle olisi toivonut lintutyön". Tuloksena siis VOI -

Lintuja oli tänä vuonna vähän. Se oli tiedossa jo etukäteen ja varmistui vielä kokeen aikanakin. Koekoirien lisäksi lintuja etsittiin välillä myös Arin oman koiran Usvan avulla sekä maastomestarimme Markon avulla, mutta merkittäviin tuloksiin eivät nekään tänä vuonna johtaneet.

Viime vuoden tapahtumista kirjoitin blogiin otsikolla "Riekko repussa". Tekstin loppuosassa lukee maininta Miksin silloin voittamasta "Joukon Maljasta"että " ensi vuonna sen saa joku muu". No niin sai. Hieno ja arvokas pokaali viikonlopun parhaasta suorituksesta siirtyi perheessämme tyttäreltä äidille. Ihan tuota en kyllä ajatellut tapahtuvaksi, kun tekstiä kirjoitin. Mutta ilolla ja ylpeydellä otamme sen jälleen vuodeksi haltuumme. Tämän kaksikon kanssa on kyllä ilo metsästää!

IMG_6767.jpg