Toukokuu on perheessämme ollut tapahtumarikas. Ensi viikonloppuna vietämme vielä Iiron valmistumisjuhlia. Kahvia ja kakkua on tarjolla klo 15 alkaen, joten tervetuloa! Kyllä aika on mennyt nopeasti. Sunnuntailapsesta on varttunut hieno miehenalku, josta vanhemmat saavat olla ylpeitä.
Elämänsä alkuhetkiä elelee puolestaan pikku-Muu. Aamu alkaa venyttelyllä ja pian sen jälkeen nilkankuorimakone aloittaa touhunsa. Hyvin sitä pääsee itsekin hereille, kun aamulehteä lukiessa naskalihampaat iskeytyvät kiinni paljaisiin jalkoihin. Aika topakasti saa neitiä asiasta ojentaa, ennen kuin vaihtaa kohteeksi jotain sallittua.
Joku jaksaa opettaa Muulle koiran elämää upeasti. Ensimmäisenä päivänä koirilla oli selvästi hieman kommunikointivaikeuksia keskenään, kun sekä komentaminen että kiljuminen tapahtuivat molemmin puolin hyvin äänekkäästi. Nyt on kielimuuri murrettu ja koirien keskinäinen kommunikointi liikuttavan kaunista katsottavaa.
Muu osallistuu aktiivisesti ja häntä heiluen ihan kaikkeen, mitä perheessä tapahtuu. Yritin pihalla lavastaa kaunista kuvaa Muusta lelulintujensa kanssa, mutta en ollut tarpeeksi nopea. Paikallaolon pituus mitataan tässä vaiheessa mikrosekunneissa. Siinä ajassa en ehdi kameraa laukaisemaan.
Pienen aktiivisen touhuhetken jälkeen Muu siirtyy tapahtumien tallennusvaiheeseen ja toimintakyvyn lataamiseen. Pieni nukkuva pentu on hellyttävä näky. Siinä unohtuvat nilkanjyrsintäkivut ja myllätty kukkapenkki, joka sai aidan turvakseen.
Kommentit