Remontin keskellä on jatkettu asumista. Miehiä meillä kulkee arkipäivisin klo 7.30 ja 16 välillä monenlaisia. Osalla on avaimet ja muutamat soittavat ovikelloa. Hommat sujuvat edelleen mukavasti. Pieniin ja suuriin viimehetken muutoksiin on suhtauduttu positiivisella asenteella.

Koirien näkökulmasta nykyinen elämämme on perin outoa ja kummallista. Ylläolevassa kuvassa Joku ja Muu loikoilevat työhuoneeni lattialla ja seuraavat miesten liikkumista. Vilkaisevat välillä meihin ja seuraavat reaktioitamme. Tyytyvät sen jälkeen kantaamme ja näkökulmaamme tilanteesta. Muu on kuljettanut sinnikkäästi omaa tyynyään mukanaan, että on edes jotain muistoa entisestä normielämästä.

Kun ennen laittianpurkua siirsimme kaikki alakerran tavarat pois, olivat koirat huolestuneen näköisiä. Varsinkin Muun olemus on aktiivinen ja kontaktia ottava. Sen jälkeen ne ovat pikkuhiljaa siirtyneet ns. opitun avuttomuuden ja maksimaalisen sopeutumisen tilaan.

Keittiöön saatiin parin päivän viiveen jälkeen oikeat lattialaatat. Ne peitettiin heti kuivumisen jälkeen, jotta päästiin keittiön työstämisen kanssa eteenpäin. Keittiön kalusteet saapuivat etuajassa ja myöhässä. Niiden piti tulla perjantaina, mutta ne tulivat tiistaina. Niiden piti tulla iltapäivällä, mutta kotiutuivat Kouvolan suunnasta klo 22. Sympaattinen nuori lapin murretta puhuva mies oli tehokas ja ystävällinen, vaikka reitinlasku pääpaikalla oli mennyt aika lailla pieleen. Kuuteen tuntiin olisi pitänyt reitti Kouvola-Raahe-Oulunsalo purkuineen ajaa.

Iiro oli kaverina purkamassa kuormaa autosta ulos ja rekkamiehen jatkettua vielä kohti kahta seuraavia purkuja (Oulunsalo ja Tornio) me jatkoimme perheen parissa tavaran siirtämistä sisätiloihin. Onneksi oli kaksi miestä paikalla, sillä oma työskentelykykyni ei tunnetusti ole parhaimmillaan kyseiseen vuorokauden aikaan. Hieman ennen puoltayötä oli keittiö saatu sisälle. Ja sijoitettua olohuoneeseen.

Torstaina tulivat keittiön asentajat. Homma sujuu hyvin ammatti-ihmisten työskentelyllä. Palapelin kokoamista sivusta seuranneena olemme todenneet, että kannatti sijoittaa eurot sen teettämiseen. Jännän näköistä katsoa mm laservatupassin käyttöä, kun säteet sinkoilevat pitkin keittiötä. Juhakin olisi heti halunnut sellaisen :) Muista ammattityövälineistä puhumattakaan.

Vakuutuksen piikkiin menevät työt keittiön osalta on siis saatu valmiiksi kuitatuiksi. Niihin kuului ainoastaan lattian tekeminen. Loppuhommat, joita näyttää riittävän ja tulevan koko ajan lisää, menevät sitten "firman" piikkiin. Pientä (lue suurta) pintaremonttia alakerran seinien, kattojen sekä kahden makuuhuoneen lattioiden, seinien ja kattojen osalle kun päätimme myös tehdä. Niihin hommiin pestasimme sympaattisen Joukon. Hän aloitti viime viikolla ja surffailee kaikkien viime hetken muutosten ja pahvilaatikkokasojen keskellä hyvän tuulisesti ja rauhallisesti hymyillen. Ja siistiä jälkeä tulee joka päivä.

Koirat ovat viettäneet paljon aikaa makuuhuoneessamme. Usein käymme juoksulenkin aamuvarhaisella, joten ne jäävät tyytyväisinä nukkumaan töihin lähtiessämme. Moni Remontti-Reiska on ihmetellyt niiden hyvää käyttäytymistä. Osa ei ole edes tiennyt meillä koiria olevan, vaan ovat havainneet ne ensimmäisen kerran kun olemme kotiintultuamme päästäneet ne takapihalle. Koiranomistajana tuntuu aina hienolta, kun koiria kehutaan fiksuiksi! Muun ilme kuvassa ei ole rauhallisen levollinen vaan rauhallisen epätoivoinen. Tyyny on mennyt hukkaan, joten omasta korista on tullut viimeinen oljenkorsi ja muisto normaalista elämästä tässä talossa.

Entäs meidän arki sitten työn ja remontin aiheuttamien hommien lisäksi? Se on esimerkiksi surffailua netissä työhuoneessani. Selän takana hurisevat jääkaappi ja pakastin. Koiranhoitopöydällä on mikro ja kirjahyllyssä kuivaruokatarvikkeet. Jouluksi remontoidussa ruokasalissa syödään ja siellä on kahvinkeitin olohuoneesta siirretyssä kirjahyllyssä. Tiskaus- ja jätekeskus löytyvät kodinhoitohuoneesta. Paljon aikaa vietetään iltaisin makuuhuoneessa sängyssä maaten ja telkkaria katsoen. Vihanneslinjalla siis ollaan. Ei syömisen, vaan elämisen suhteen.

Keittiö ei ihan luvatussa kahdessa päivässä valmistunutkaan. Kaksi pientä osaa niiden valtavasta määrästä pysäytti asennustyön. Toinen puuttui ja toinen oli väärä. Pienistä, mutta kuitenkin suurista asioista on kyse. Seuraava asennusajankohta on keskiviikkona, jolloin lisää tavaraa saadaan tehtaalta. Juha kuitenkin halusi kalaa ja uuniperunoita, joten ei kuin sähköhella paikalleen. Kuvakulma miellyttää kuvaajaa :)

Päätän tilannekatsauksen tällä kertaa tähän, näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin. Vaihdamme Juhan kanssa sijaintia akselilla työhuone-makuuhuone.