Viikonloppuna meillä oli pienet "tiimikokoontumiset" Kiimngissä. Ohjelmassa oli Pohjois-Suomen Spanielikerhon organisoima "Vietti vei ja korvat katosi" -koulutusviikonloppu, jonne osallistuimme muiden joukossa. Pääkouluttajana oli Jari Keinänen Rovaniemeltä. Jarista löytyy lisää täältä http://www.koijari.fi Kiiminkiin tulivat myös Sanna&Hiili sekä Anna&Karkki - Muun ja Jokun vuoden ikäiset tyttärentyttäret.

Jarilla on hyvä ote näihin koulutusasioihin. Viimevuotisesta, vastaavasta tapahtumasta kirjoitin mittavan kuusisivuisen artikkelin Spanieli-lehteen 2/16. On helppoa pitää sellaisen ihmisen koulutustyylistä, jota itsekin käyttää. Jari pystyy vakuuttavan teoriaosaamisen lisäksi näyttämään asiat myös käytännössä. Ihan sananmukaisesti kädestä pitäen. Monenlaista muuttumista näimme viikonlopun aikana sekä ohjaajissa että koirissa.

paras%20ryhm%C3%A4kuva.jpg

Koirat pärjäävät elämässään perin yksinkertaisten asioiden kanssa. Mustavalkoinen maailma on niille selkein. Monet ns koiraongelmat johtuvat siitä, että koira ei tiedä mitä sen pitää tehdä. Se ei saa riittävää palautetta siitä, tekikö se oikein vai väärin.

Koira tarvitsee toimintaa, sääntöjä ja huolenpitoa. Tässä tärkeysjärjestyksessä. Ns positiiviset koulutusteoriat valtaavat nettimaailmaa joka suunnassa, mutta käytännössä juuri mikään ei ole muuttunut. Koirankoulutusmaailmaa muutetaan vain niin mahdottoman positiiviseksi ja yksiväriseksi. Käsky-sana on päivitetty vihjesanaksi. Ei-sanaakaan ei saa käyttää, koska siinä on negatiivinen sävy ja se voi ahdistaa. Mutta niinhän sen pitääkin tehdä. Mistä koira tietää tekevänsä väärin, jos sitä ei sille koskaan kerrota? Myös pakotteella ja painostamalla se voidaan tarvittaessa ohjata kohti haluttua toimintaa, josta se voidaan ylistävin sanoin palkita. Koira kun ei välttämättä kykene aina omatoimisesti tarjoamaan haluttua toimintatapaa.

20170422_152452.jpg

Oikeasta suorituksesta tulee palkita koiraa niin, että se todella tuntuu sekä ohjaajassa että koirassa. Tässä kuvassa Hiili saa sellaista palautetta vauhdikkaasta palautuksestaan, että seuraavalla kerralla se tulee vielä lujempaa jos vain pääsee. Viretilaa on kasvatettu ottamalla ympärille häiriötekijöitä ja laittamalla ohjaajaan painetta. Yleisön läsnöolo ja kouluttajan palautteet ohjaajalle nostavat ohjaajan tunnetilaa ja se vaikuttaa koiraan suuresti. Hiili osoitti kuitenkin kestävän tilanteen oikein hyvin. Tällaiset yhteistreenit valmentavat hyvin myös jännittäviin koetilanteisiin.

Koira oppii asioita kokemalla. Sen palautteen avulla, mitä sen käyttäytymisestä seuraa ja millä aikataululla se sille tulee. Jos kokemus on hyvä, se kokee sen mielellään uudelleen. Päinvastaisessa tapauksessa tulos on luonnollisesti päinvastainen. Kun koulutetaan koiraa vaativaan, korkeassa viretilassa suoritettavaan tehtävään, pitää selkeä tapahtumaketju olla koulutettuna matalammassa vireessä, jotta se pystyy onnistumaan tehtävässään. Eikä tee virheitä. Silloin ohjaaja pystyy keskittymään itse suoritukseen ja luottamaan koiran osaamiseen. Viretilaa pitää kuitenkin nostaa koko ajan kohti huippua sitä mukaa kuin koiran osaaminen kehittyy. Muuten koulutuksesta tulee puurtamista eikä se etene.

18058197_1379132968818667_32456992147871

Koiralle yhdentekevä palaute ei sitä rankaise eikä myöskään palkitse. Meille viikonlopun oivalluksena tuli se, että myös kokeneet työmyyrämme (Miksi ja Muu) tarvitsevat treeneissä hyvää, kuuluvaa ja positiivista palautetta. Se on jotenkin unohtunut, kun olemme nähneet koirien nauttivan suorituksistaan ja ajatelleet niiden palkkautuvan pelkästään niistä. Mutta selkeästi niidenkin viretila kasvoi ja "hymy nousi silmiin" kun niitä antaumuksella kehuimme.

18010792_1379132822152015_10907296043986

Mielenkiintoisia keskusteluita kävimme myös koirien jalostamisesta ja luonnetestistä. Puolet ominaisuuksista tulee perimästä ja puolet opituista asioista. Koiran ensimmäinen saalistustapahtuma (Saalis-FAP) on sen hakeutuminen nisälle. Siitä se ympäristöoppi ja muokkautuminen sitten alkaa. Koiria on monenlaisia. Jokainen kasvattaja ja koiranomistaja tekee aina parhaansa. Sen työn lopputuloksena saadaan aikaiseksi koira. Jos lopputulos ei miellytä, niin on muistettava, että se koira on kuitenkin syyttömin. Hyvä kouluttaja ei koskaan moiti koiraa.

18055881_10154743431483731_9099668063645

Kuvassa on kolme sukupolvea. Koirat oikealta lähtien Muu, virellään tyttäret Miksi ja Salli ja laidassa tyttärentyttäret Hiili ja Karkki. Oli kiva nähdä nyt vuoden ikään yltäneet suvun nuorimmat. Voi miten hienoja koiria nistä onkin tullut!

Nyt kun lumi alkaa sulaa täällä pohjoisessakin, päästään mukavasti porukalla treenailemaan näitä tulevan syksyn kisakoneita. Seuraavaa kokoontumisajoa jo odotellaan!