Syyskuun ensimmäisen viikonlopun ohjelmaan oli merkitty tuomaritehtävät Iin SPME-V -kokeessa. Niin vain tuli harmillinen tieto, että hienot perinteet ja puitteet omaavaan kokeeseen oli ilmoittautunut niin vähän koiria, ettei koejärjestelyitä kannattanut käynnistää. Koe siis peruttiin.

Pikaisesti otettiin käyttöön Plan B. Vielä oli yksi mahdollisuus osallistua Pyhännän viimeiseen MEJÄ-kokeeseen. Etenkin kun lupauduin toimimaan sihteerinä ja Juha PM-kokeen jälkien tekijänä. Meistä koeorjista kun on vain koko ajan krooninen pula ... No, vastapalveluksi saimme koiralle koepaikan, joten hyötyjien roolissa oltiin.

Viimeinen kerhomme MEJÄ-koe oli anottu Kennelpiirin mestaruuskokeen rinnakkaiskokeeksi ja siihen pääsi kuusi koiraa. Ahto siis niistä yhtenä. Miksin tämän vuoden MEJÄ-tulokset olisivat yltäneet paikkaan piirinmestaruuskokeessa, mutta sen luovutimme lajia innokkaammin harrastaville. Jälkeenpäin pohdittuna olisi kyllä toisaalta ollut hienoa osallistua samalla koiralla kahden eri lajin PM-kokeeseen samana syksynä. PM-SPME Raahessa marraskuussa kun on varattuna kalenteriin.

WP_000312.jpg

Joka tapauksessa Ahton osaamisen ja onnistumisen eteen kesän aikan tehty työ sai siis vielä mahdollisuuden uuteen yritykseen ja valioitumiseen tässä hienossa koelajissa. Tämän vuoden aikana. Viikolla tehtiin viimeistelytreenit ja säädettiin vauhtia ja työskentelyn suoraviivaisuutta kohdilleen. Se tehtiin tekemällä kaarevia jälkiä vahvalla veretyksellä. Tarkoituksena vahvistaa nimenomaan veren hajun seuraamista. Ei niitä kaikkia muita! Myös jarrutuksen oikeaa etenemisvauhtia hiottiin kohdilleen. Ei liian lujaa, ettei paina mutkista ohi - eikä liian hitaasti, ettei ala analysoida kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Kun jäljen alkua odottelimme, niin tuomari loihe lausumaan jo heti koiran olemuksen nähtyään, että "Kannattaa varmastikin jarruttaa vauhtia. Reilusti. " Ei tullut uutisena se tieto :) sillä hommaan oli jokseenkin antaumuksella varauduttu. Hienoa tuossa Ahton työinnossa ja -moraalissa on se, että ääntämisenä ja levottomana käyttäytymisenä se ei tule ulos. Näkyvä merkki on vain koiran tukeva etunoja ja syvä sisään-ulos -hengitys.

Alkumakaukselle vein lyhyessä hihnassa, jälkivaljaista kiinni pitäen. Kun koira oli aloituskohdassa, se olisi halunnut pikanuuhkaisun jälkeen singahtaa vauhtiin. Kun en päästänyt, vaan vaadin selkeämpää tehtävän vastaanottoa, se hyppäsi takajaloilleen kuin hevonen. Siitä uudelleen kuono alas ja sitten mentiin.

Ahton koeselostus: "Koira on kuin huippuunsa viritetty kiihdytysauto. Alkumakauksella suditaan ja lähtö on räjähtävä. Koko jälki mennään kaasu pohjassa, kaula maassa, perä heittäen jäljen molemmin puolin. Ohjaaja osaa käyttää jarrua taidolla, jotta radalta ei eksytä, vaikka kolmannen osuuden lopussa hirvenjäljet yrittävät opastaa ajokin pois radalta, ohjaajan kannustaessa pysymään radalla. Kulmat eli mutkat mennään sentään hillitysti ja tarkasti, samoin katkokulma. Makaukset mennään myös kaasu pohjassa. Kaadolle tultaessa vauhti hiljentyy ja sorkka otetaan haltuun varmasti" VOI 1 42 p ja valiotuuletukset! Jäljestämishalukkuudesta, yleisvaikutelmasta ja kaatokäytöksestä täydet pisteet. Muista osioista vähän oli nipistelty, mutta palkintosija oli meille se tärkein.

WP_000317.jpg

Näin on tasapainoisen ja rauhallisen näköinen suorituksen jälkeisen huollon ja levon jälkeen tämä kisakone. Saammeko esitellä : pentueemme neljäs valioyksilö FI JVA Fieldlan Easybeat.