Spanielien metsästyskokeiden kauden viimeinen koe oli eilen. Tuomareiden silmien eteen arvioitavaksi oli ilmoittautunut 11 koiraa. Raahessa on tunnetusti hyvät koemaastot, joista löytyy sopivasti haastetta. Niin tälläkin kertaa. Maastot olivat metsämaastoja, vanhoja heinittyneitä raivioiden pohjia sekä pellon reunoja.

Koeriistana oli fasaani, ja linnut olivat pääosin suuria ja vahvoja kukkoja. Ne olivat ottaneet nopeasti vahvat raajansa käyttöön ja hilppaisseet omille teilleen. Koirilta vaadittiin painostavaa ja nopeakulkuista hakutyöskentelyä, jotta jalkamiehet saatiin metsästettyä reppuihin. Myös hakukuvion tuli linnun juoksujäljistä huolimatta pysyä ruodussa loppuun asti, jotta ylösajotilanteisiin päästiin. Eikä tässä vielä kaikki. Myös vemmelsääret olivat sallittua koeriistaa. Niidenkin kanssa kokeessa saatiin tapahtumia, mutta reppuun asti niitä ei saatu.

10403052_10203219630633983_6548638816315

kuva: Mikko Ala-Kojola

Kokeen ylituomarina toimi Pekka Eskola. Maastoon arvostelevaksi tuomariksi meille tuli Aki Malmi ja starttinumeroksi 3 eli ryhmän viimeinen. Vuoroamme odotellessa Aki soitti ja pyysi tulemaan maastoon mahdolliseen eye-wipe -tilanteeseen. Edellisellä koiralla oli haasteita haavakoksi ammutun linnun löytämisessä. Kun pääsimme paikan päälle, oli lintu jo löytynyt. Nelson "Wili" oli tehnyt ansiokkaan työn loppuun asti. Kukko oli haavakkona painunut metsäpurolle ja paennut sen reunakasvillisuudessa hengestään taistellen. Koira joutui työskentelemään virtaavassa vedessä. Ohjaajan viileä luotto koiraan tuotti tulosta ja lintu oli saatu talteen. "Wili" sai työstään komean ykköstuloksen ansaitusti. Kun katsoin virtaavaa puroa olin hyvilläni, ettei meidän apuamme siinä tilanteessa tarvittu.

Miksin koemaasto oli heinittynyttä raivion pohjaa, jossa oli joulukuusen kokoista kuusen taimikkoa. Miksi lähti työstämään maastoa hienosti hakien. Muutamaan pusikkoon vahvempi merkkaus, mutta ketään niissä ei silti ollut. Uutterasti laukaten koira työsti aluetta, lakaisten hyvin myös tuomarin ja tarkka-ampujana toimineen Karisen Jukan edustat. Erän puolivälissä maastoon ilmestyi jämtlanninpystykorva tutkapantoineen. Pistimme erän hetkeksi poikki. Koirat vaihtoivat sivistyneesti koiramaisia kuulumisiaan ja päättivät työnjaon haettavan riistan suhteen. Niin pääsimme taas jatkamaan.

Aivan erän loppuhetkillä Miksi alkoi tihentämään kuviota ja etenemistahtia. Pysähtyi sitten hetkeksi heinäkasan kohdalle ja kertoi meille riistan läsnäolon. Siitä omatoimisesti pieni tökkäys ja niin nousi suuri kukko voimalla yläilmoihin. Tullen sieltä hetken kuluttua ammuttuna alas. Miksi seurasi rauhallisesti ja omatoimisesti tilannetta. Akin antaessa luvan lähetin koiran markkeerattuun noutoon. Suoraviivaisesti se eteni linnulle ja toi ison, siivillä vielä hakkaavan linnun suoraviivaisesti käteen asti.

IMG_3070.jpg

Näin iso ja vahva oli lintu. Tässä tilanteessa pienikokoisesta koirasta tuli ominaisuuksiltaan suuri. Linnun rooli on kääntynyt päinvastaiseksi. Kuva on otettu koetilanteen jälkeen, jolloin lintu ei enää taistele vastaan. Koetulos VOI 1 80 pistettä, osapisteet 8-7-9-8.

10433110_10203219629113945_4982378278985

kuva: Mikko Ala-Kojola

Miksi on hieno metsästyskoira. Siitä on nyt kolmen eri tuomarin virallinen dokumentti korkeimman mahdollisen koetuloksen muodossa. Lisäksi kaikissa kokeissa sillä on saavutettuna palkintosijatulos. Ensimmäiseen kokeeseen (vesityökoe) se osallistui 17 kuukauden ikäisenä ja on nyt kahden vuoden ja 8 kuukauden ikäinen, koossa käyttövalion arvoon tarvittavat koetulokset. Virallinen titteli tarvitsee vielä ulkomuototuomarin hyväksynnän. Metsästyskauden aikana Miksi on toiminut menestyksekkäästi myös jahtiretkillämme. Se palvelee ihmistä aina tarpeen ja tilanteen mukaan työskennellen. Hieno koira, kuten vanhempansa ja sisaruksensakin.

IMG_3066.jpg

Koekausi on metsästyksen osalta nyt päättynyt. Mielellämme jatkamme ensi syksynä. Nyt keskitymme joulun odotukseen ja keväällä keskitymme Miksin tapaturman vuoksi keskeytyneen MEJÄ-uran jatkoon. Tuosta kevään tapaturmasta ei onneksi jäänyt edes arpea.