Joku tänään tuumailevana Oulun Lammassaaren rannassa. Sorsia näkyvissä!

Aika ajoin spanielimetsästystä harrastavien suosimilla keskustelupalstoilla käydään ajatusten vaihtoa metsästyskokeen tarkoituksesta ja sitä tukevista koesäännöistä. En jaksa osallistua keskusteluihin kirjoittamalla, vaikka aktiivisesti ketjua luenkin. Jotenkin se tuntuu niin juupas-eipäs -keskustelulta ja samojen asioiden pyörittämiseltä, jotka eivät johda mihinkään konkreettiseen toimintaan. Kenties senkin vuoksi, että todellisia parannusehdotuksia ei ole esitetty. Vain kritiikkiä. Toisekseen sääntöjen muuttaminen ja päivittäminen on kaikkien virallisten koukeroiden vuoksi varsin suuri työ.

Spanielien metsästyskokeen säännöissä on määritelty kokeen tarkoitus. Se on spanielien käyttökelpoisuuden kehittäminen metsästyskoirina, erityisesti vesilinnunmetsästyksessä ja ennen kaikkea kadoksiin jäävän riistan vähentäminen.

Vertauksena tottelevaisuuskokeen tavoitteena on koulutuksen kautta opettaa koiralle miellyttävää ja hallittua käyttäytymistä sekä koiran ohjaajalle oikeaa ja asiallista koiran käsittelytaitoa. Kokeella testataan koulutuksen tulosta. Koetoiminnan tavoitteena on myös lisätä tietoa koiran oppimiskyvystä. Lisäksi tavoitteena on eläinystävällisen ja terveen kilpailuhengen luominen sekä harrastuksen lisääminen.

Mielestäni nykyinen spanielien metsästyskoe on hyvä, eikä sitä tarvitse muuttaa. Pientä hienosäätöä ehkä vesityökokeen/vesityöpisteiden tarpeelle, mutta ei muuten. Esimerkiksi SPVE-kokeen ykköstulos luokasta riippumatta riittäköön koiran vesityöskentelyn tasoksi sen loppuelämän ajaksi. Onhan sen ykköstuloksen saavuttaakseen täytynyt saada vesityöskentelystä 3 pistettä, sekä osoittaa taitonsa noudossa. Lisäksi koiran työskentelyä on arvioitu vähintään minimikoe-erän eli tunnin ajan.

Metsästyskoetta on tullut itse harrastettua parin vuoden ajan ja tulokseksi on saatu itsekoulutettu käyttövalio ja palkintotuomarioikeus. Paljon on niiden saavuttamiseksi saanut oppia asioita ja vähintään yhtä paljon on vielä opittavaa!

Jokainen koiran kanssa käyty metsästyskoe on varsinaisen koesuorituksen lisäksi ollut kokemuksena antoisa. Joka kerta on oppinut jotain uutta. Ja opettajina ovat olleet lajia pitkän aikaa harrastaneet tuomarit, joista suurin osa  kouluttaa koiria ja kilpailee niillä edelleen. Jos ei koiran koesuoritus ole mennyt putkeen, niin ainakin on joka kerta saanut spanielimetsästysoppia koko rahan edestä. Sekä paljon mukavia hetkiä, joita on metsästyskauden jälkeen ollut mukava muistella.

Metsästyskokeeseen on keskusteluissa haluttu jalostusta tukevia mittareita, joilla spanielien geneettiset ominaisuudet saataisiin esiin ja koulutuksen osuus riisuttua pois. Kaunis ajatus, mutta sitä on äärettömän vaikea (=mahdoton) toteuttaa. Ja jos voitaisiinkin, niin jalostuksellinen merkitys jää hyvin pieneksi, koska niin pieni osa kannasta osallistuu kokeisiin. Ennemminkin korostaisin kokeen spanielimetsästyksen taitoa korostavaa osuutta, toko-kokeen tavoitteiden ajatusmaailman mukaisesti.

Spanielirotujen kotimaassa metsästys tapahtuu erilaisissa olosuhteissa kuin meillä Suomessa. Vaikka koesäännöt olisivatkin meillä erilaiset kuin siellä, emme me koetoiminnallamme mitään uusia rotuja tai poikkeavia kantoja tänne pysty luomaan. Geeniainesta on joka tapauksessa aika ajoin haettava ulkomailta. Tietty paikan päällä kannattaa käydä koiria katsomassa, jotta siitä populaatiosta osattaisiin tuoda parhaiten meidän olosuhteisiin sopivia yksilöitä.