Joulun tuttujen perinteiden lisäksi jokaisella perheellä on omat jouluiset tapansa, jotka ovat muotoutuneet vuosien saatossa. Meillä on pidetty kiinni siitä, että aatto vietetään hiljaisuudessa oman perheen kesken. Joulupäivänä taas suku kokoontuu meille yhteisen jouluruokapöydän ääreen.

Suunnitelmat olivat vaarassa, kun flunssapahanen yritti tarttua kiinni. Juu kyllä, syyllinen olin tapahtumaan. Siksi sain vuodelepoa ansioni mukaan. Mutta se oli sen arvoista.

Siksi, että joulua edeltävällä viikolla olin työkeikalla Kajaanissa. Kahden koulutuspäivän aiheena oli naudan hyvinvointi ja käsittely. Kouluttajaparinani oli Tuire Kaimio ja maanantain käytännön osuudessa (josta ylläoleva kuva) innostuimme yhdessä kurssilaisten kanssa (heidät voitte kuvitella ns. kameran taakse) pohdiskellen keskustelemaan monista näkökulmista. Mikä on eläinsuojelulain ja hyvinvoinnin ero? Miten nauta oppii? Mitä se meille olemuksellaan koko ajan viestii? Onko tuottavan tuotantoeläimen ja hyvinvoivan eläimen välillä yhtäläisyys vai ristiriita? Haimme vastauksia toisiltamme ja ennen kaikkea itse naudoilta. Havaintopaikkana oli kylmäpihatto ja keskustelumme kesti lähes kolme tuntia. Ehdimme siinä ajassa jonkin verran kylmettyä... Se ei haitannut, sillä uusia ideoita syntyi ja niistä ehkä joskus kerron lisää.

Flunssainen olemukseni vaikutti siihen, että emme pystyneetkään ottamaan Joonaa ja Samuelia tänne meille auttaaksemme Juuson ja Sannan jouluvalmisteluita. Lauantaina Joona tuli kuitenkin yksin ja papan kanssa touhuilivat pääasiassa kahdestaan. Minä seurailin touhuja toipilaan roolissa. Siksi meille ei alkuperäisestä suunnitelmasta johtuen haettu joulukuusta lauantaina Lumijoelta.

Sunnuntaiksi siirrettiin kuusenhakureissu, mutta aamulla äitini tarvitsi lääkärireissua kipeytyneen selkänsä kanssa. Olin jo hieman paremmassa kunnossa, joten Lumijoen sijaan suuntasimme kipupiikille. Yksi kerta ei auttanut, vaan seuraavana päivänä käytiin uudelleen. Onneksi Janne ja Antonio olivat silloin tukijoukoissa hyödynnettävänä. Saapuivat Helsingistä tänne joulun pyhien viettoon. Saimme siten tilaisuuden tehdä jouluvalmisteluita.

Jouluumme liittyi toki mukaviakin ja suunniteltuja hetkiä. Ja suunta on ollut koko ajan kohti parempaa. Äidin olo on parantunut ja hymykin jo irtoaa.

Sohvalla flunssaa torjuessani katselin moneen kertaan lasivitriiniämme, jonne on koottu tärkeitä esineitä. Yksi niistä on "Siksi". Se on Järvisen Kaisalta saatu musta, cockeriformaattiin tehty pehmokoira, jossa on hienonhienoja teknisiä yksityiskohtia. Sen saaminen noin vuosi sitten osui hyvään ajankohtaan, kun Juhan kanssa mietimme kimppatreenien organisointimotivaatiotamme ja sen hiipumista. Onhan noita omiakin treenattavana... Kun Miksi oli jo talossa, ristimme lahjakoiramme nimellä "Siksi".

Motivaatiota treenikuvioihin toi Siksin sylissä oleva kortti, johon Kaisa oli kirjoittanut:

"Nouda" on käsky

ja pitkä se kotiläksy

Kun lintu kaislikkoon sujahtaa

saattaa ohjaajan hermo pamahtaa

kun Ekku Kaisaa avittaa

Onneksi on apu lähellä

ei ohjaajakaan silloin turhia sähellä

kun Juha oppeja jakaa

Dameja oikealta, vasemmalta sataa

ja Tiina neuvon perustelee

niin Ekku linnun nopsaan hakee

Siksin vieressä on keraaminen kannu. Sen saimme elokuussa vuonna 1988 kun koiramme "Itu" voitti lintukoiraryhmän Oulun kaikkien rotujen näyttelyssä. http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=SF09781%2F87&R=5 . Kannu otetaan aina jouluisin esiin ja siitä tarjotaan jouluruokailun yhteydessä kotikalja. Ja varotaan visusti, ettei kannu rikkoudu pirstaleiksi. Ihan aito ja alkuperäinen sen kohtalon nimittäin koki Oulu-hallin lattiaan kolahtaessaan, mutta näyttelytoimikunta hankki ehjän samanlaisen rikkoontuneen tilalle. Mukava muisto sekin :)

Iiron joululahjaksi pakattiin Joroisten cockeriviikonlopusta mukaan saatu Black Grouse whiskypullo. Ahton nimellä ostetulla arvalla se sieltä voitettiin, Ninan maahantuoma whisky-pullon http://www.scotchmaltwhisky.co.uk/blackgrousealphaedition.htm Iirolla on aivan pienestä pitäen ollut satumainen arpaonni ja se näyttää siirtyneen koiraankin. Yhteistuumin päätimme jo heti lokakuussa, että se menee Iirolle joululahjaksi Ahtolta. Siihen tarvittiin jouluinen kortti. Siksi otimme valokuvia Ahtosta ja komeasta pullosta.  

Koirat saivat Sannan ja Heikin väeltä oman pakettinsa, joita tässä esittelevät. Jokulla rouhetähtiä, jotka ilmeestä päätellen aikoo syödä kaikki itse. Muulle se käy oikein hyvin, koska sillä on pehmoräpyläjalka tiukassa kokosuuotteessa. Miksi on kokemattomin poseeraamaan tällaisessa tilanteessa, joten sen saama pehmoleijona putosi joka kuvauskerralla ennen kuin ehdin kameran taakse. Siksi Miksi könöttää kummallisessa asennossa.

Oikein kultaisella kirjaillut metsänvihreät fleece-liivit saatiin Juhan kanssa joululahjaksi team Fieldlanilta. Kerrassaan upea lahja ja täysi yllätys. Nyt on saatu vuoden vaihteen kaivattua lepoa kotona, hyvien kirjojen parissa. Siksi on mukavaa taas suunnitella tulevaa vuotta.