Pakattiin Miksi ja Muu autoon ja tehtiin pikavisiitti Helsingin suuntaan. Käytiin monipuolisella sukulaisvierailulla.  Yövyimme veljeni luona ja kävimme tapaamassa Muun lapsenlapsia, jotka ovat Miksin siskonlapsia. Ja kun siellä suunnalla liikuttiin, niin totta ihmeessä käytimme hyväksi myös Muun veljen Ringon ja puolivallattoman poikamiehen Morganin tapaamiseen. 

Koko reissussa meni kaksi vuorokautta kun lauantaiaaamuna lähdettiin ja juuri ja juuri sunnuntain puolella kotiuduttiin. Hyviä reissaajia ovat meillä koirat aina olleet. Mikäpä se on reissatessa, kun on saanut pohjalle mukavasti ulkoilua, sosiaalista kanssakäymistä ja huoltoa. 

Sallin pennut ovat juuri täyttäneet 3 viikkoa ja pennun elämä avautuu siinä ajassa valtavasti. Pikkuväki oli päässyt juuri  aiempaa isompaan ja monipuolisempaan ympäristöön jota ne aktiivisesti hyödynsivät. Salli pitää hyvin huolta pennuistaan. Ne olivat hyvin syöneitä ja puhtaita. Mielellään Salli jakoi pentujen huoltohommia jo muillekin.

Ei ole Sallilla huolen häivää, voiko näitä koiralapsia uusiin ihmiskäsiin luovuttaa. Levollisella otteella se näytti tärkeää esimerkkiä jälkeläislleen.

Pentuja vuorollaan nuuskuttelimme ja käsittelimme. Yksi näistä muuttaa aikanaan meille. Onko se tämä kuvan pentu vai joku muu neljästä, se ratkeaa vasta kun pennut ovat valmiita jättämään syntymäkotinsa. Näin on ollut sovittuna jo pidemmän aikaa. Kaikilla pennuilla on koti ollut tiedossa jo syntymästä lähtien. Jako perheisiin tapahtuu kaikilla samoin eli 7 viikon iässä, kun henkisetkin ominaisuudet ovat arvioitavissa. Meidän visiittimme ajankohta johtui muista sopivista yhteensattumista kuin varsinaisesta pennunvalintatilanteesta.

Isompaa viestintää aiheesta ei ole tehty, koska on tullut tähän ikään mennessä koettua niin paljon asioita, jotka eivät sitten toteudukaan. Eletään ja nautitaan hetkistä sitä mukaa kun ne tapahtuvat. Ihanaa, kun on saanut olla Sannan kaverina mukana suunnittelemassa tätä pentuetta. Pohdintaa Sallin sulhasesta on tehty pitkään ja tässä vaiheessa olemme molemmat hyvin tyytyväisiä tilanteesta. Ja toiveikkaina odotamme myös tulevaa.

Vierailun alussa pennut olivat kovasti touhuissaan ja yhteiskuva saatiin toteutettua tällä tekniikalla. Järjestystä en osaa sanoa, mutta tässä ovat pojat Crassus (paksu) ja Callis (polku) sekä tytöt Carus (rakas) ja Crisis (kriisi). 

Mutta varttitunnissa patterit meinvät lataukseen. Yksi toisensa jälkeen putosivat niille jalansijoilleen kuin vieterilelut. Nostettiin ne Sannan kanssa läjään jotta saimme kuvan. Niin liikuttavan luottavaisia ne ovat ympäristöönsä. Tästä eteenpäin on suuri ja tärkeä työ edessä, jotta tuo perusluottamus saadaan säilytettyä ja koulutuksella hiottua ihmistä ja koiraa yhtä aikaa palvelevaksi yhteistyöksi.