Olin työmatkalla Britanniassa, Manchesterin pohjoispuolisella, Lake Districtin alueella. Kiersimme siellä olevia maito- ja lammastiloja. Teemana olivat ns."low cost" farmit. Sellaiset jotka laiduntamisen ja nurmen käytön tehostamisen kautta tuottavat maitoa ja lihaa mahdollisimman pienillä tuotantokustannuksilla. Siinä sivussa minulla oli mahdollisuus katsoa asioita myös harrastamieni koirien kotimaan ja alkuperäisen käyttötarkoituksen näkökulmasta.
Britannian maaperästä metsää on vain 17 % pinta-alasta, kun taas Suomessa tuo osuus on 75%. Vesistöjä ei saarivaltiossa juurikaan ole, maan pääjokia lukuunottamatta. Lähes 50% maatalousmasta on pysyvän nurmen alueita, niistä mittava osa laidunnetaan ja hoidetaan lampaiden toimesta.
Tämä kuva on otettu lentokoneen ikkunasta, kun olemme laskeutumassa Manchesterin lentokentälle. Ajankohta maaliskuun loppu, jolloin Suomessa maa vielä lumen ja roudan peitossa. Britanniassa nurmet olivat jo kevään vihreitä ja laidunkausi oli alkanut.
Tilat, joilla vierailimme olivat suomalaiseen mittakaavaan suuria yksiköitä. Lypsylehmätilojen koko oli 150 - 500 lehmää ja lammastiloilla oli yli 1000 uuhta. Silti tilat olivat perheviljelmiä, joissa palkkatyövoiman lisäksi työskentelivät perheen jäsenet kahdessa sukupolvessa.
Ihmiset olivat selvästi ylpeitä työstään ja eläimistään.
Eläimet ovat suurissa karjoissa tärkeitä yksilöitä. Ihan kuten meillä Suomessakin. Ihmisten tulot ja hyvinvointi ovat suorassa yhteydessä eläinten hyvinvointiin.
"Low cost" -farmit panostivat paljon eläinten laiduntamiseen. Niinpä siihen systeemiin tutustuminen tarkoitti kävelemistä laidunmailla.
Tähän kuvaan sain napauttua tunnelmaa sekä työstäni että harrastuksestani. Laiduntavat lehmät. Ja lohkojen välimaastoissa olevat metsäiset vyöhykkeet. Pelloilla juoksi fasaaneja sekä muutamia kaniineja. Ihmisten lähestyessä ne pinkoivat piiloon reunusmetsiköihin. Fasaanien ääntelyä kuului joka puolelta, aamusta iltaan.
Mittava osa peltojen reunassa olevasta kasvillisuudesta oli tällaista karskia ikipensaikkoa. Ja sitä riitti kilometritolkulla. Hyviä piilopaikkoja riistalinnulle. Niitä metsästettäessä, täytyy koiralla olla halua ja rohkeutta painua kasvuston sekaan sekä korkea kipukynnys, jotta riista saadaan noista piiloista liikkeelle.
Metsiköt ovat pääosin lehtipuuta. Yhden kuusikon näin kolmen päivän tiivistahtisella reissulla. Kevät oli alkutekijöissään, joten peltojen välimetsiköissä ei vielä vihreyttä näkynyt.
Alueelle tyypillistä ovat metsiköiden ja peltojen väliset lammasaidat. Tässä kuvassa lisäksi aidan viereen tehty lehmien laitumelle kulkureitti. Satojen lehmien yksiköt vaativat kunnolla perustetut kulkualueet, jotta eivät vettyisi liejuksi. Loppusyksyllä, kun vuoristoilla laiduntavien lampaiden ruoka vähenee, ne tuodaan alankoalueille syömään ravintoarvoltaan köyhtyneet laitumet loppuun, lehmien siirtyessä sisäruokintaan. Lammasjakson jälkeen laitumet loppukunnostetaan lyhyttä talvikautta (joulu-helmikuu) varten, jotta ne ovat hyvässä kasvukunnossa taas maaliskuussa.
Noita aitoja näkee paljon myös Cocker Championship-mestaruusvideoissa, jotka ovat meidän perheessä mieluista katsottavaa. Spanielit etsivät metsikön kätköistä riistaa, ajavat ne ylös ampujien eteen ja varsinkin fasaanien pudotukset tulevat usein peltoaukeille. Noudoissa cockereita sitten ohjaajien toimesta nostetaan lammasaitojen ylitse noutoon.
Noilla alueilla ja käyttötarkoituksissa jalostuneet spanielirodut ovat osoittautuneet toimiviksi käyttö- ja harrastuskoiriksi myös suomalaisissa olosuhteissa. Hyvä työmoraali ja yhteistyöhalu ihmisen kanssa tekee niistä helposti koulutettavia ja saa ne taipumaan mihin tahansa käyttötarkoitukseen. Meillä suomalaisissa metsästysolosuhteissa toimivat ja omistajaansa miellyttävät metsästysspanielit polveutuvat juuri näistä englantilaisisten käyttämistä ja jalostamista koirakannoista. Osa suoraan ensimmäisessä polvessa.
Britanniassa on lampaita 3,7 miljoonaa yksilöä, kolmannes tuotetusta lihasta menee vientiin. Lammasrotuja on yli 90. Britanniassa Lake Districtin alueella laiduntavista lampaista 99% on paikallista Herdwick-rotua. Se on sitkeä, karkeavillainen lammas, joka kestää hyvin alueen karut ylänköalueen olot. Ylläolevassa kuvassa oppaamme Anna selvittää paikalliselta isännältä tietoja lampaista sekä niiden käytöstä ja hoidosta. Paikallinen murre oli aika haasteellista. Isännät kiireettömiä ( = vastaukset alkoivat yleensä viikinkiajoista lähtien) ja selvästi ylpeitä työstään ja eläimistään. Meidän nähtäväksemme oli 1000 lampaan katraasta haettu parhaimpia väliaikaiseen aitaukseen.
Tilan läpi kulki luontoreitti. Noita reittejä oli paljon ja ne kulkivat lampaiden laiduntamilla alueilla. Portteja oli paljon ja niissä jokaisessa oli sama ohjekyltti. Täällä lampaiden vaarana eivät olleet sudet, vaan ajattelemattomien ihmisten koirat. Luontaisten viettiensä valtaan joutuessaan, ne aiheuttivat lampureille vahinkoja. Lampaat loukkaavat helposti jalkojaan liukkailla rinteillä koiria paetessaan, puhumattakaan ihan fyysiseen kontaktiin asti menevissä kohtaamisissa.
Cockerspanieleita näin kyläteillä muutaman ja pubin pöydän alla yhden. Ylänköalueiden lammaslaitumilla sain kuvattua yhden asianmukaisesti kytketyn käyttisspringerin.
Eläimiä jalostetaan käyttöä varten. Tinker-tyyppiset hevoset eivät olleet puhdasrotuisia, vaikka puhtaita lemmikkejä olivat - "just for pleasure". Paimenkoirat olivat kovassa käytössä ja niitä oli useita. Pääosin ne oli teljetty ovien taakse vierailujemme ajaksi ja vain kiivas haukku kuului. Kuvan border collie oli isännän selkeä ylpeyden aihe. Siinä oli 1/3 greyhoundia. Syynä risteytykseen oli koiran kyky olla rento ja levollinen silloin, kun töitä ei ole. Mielenkiintoinen ja perusteltu rotucoctail.
Herdwick-lampaita laitumella.
Työreissulta oli mukava saapua rentoon, lammasteemaiseen pääsiäisen viettoon koti-Suomeen.
Kommentit