Käärmeitä täällä meidän seudulla on kohtuullisesti ja säännöllisesti niihin tuolla lenkkimaastoissa törmätään. Tähän asti kohtaamiset ovat menneet vahingoitta. Koirat ovat tulleet kutsusta pois ja kulkusuuntaa on vaihdettu ilman toimenpiteitä vaativaa kontaktia. Kokemuksia koirien käärmeenpuremista on yli 15 vuoden takaa ja kaikista niistä selvittiin takaisin normaalielämään.

IMG_9535.jpg

Näiden vilkkaiden eläinten kanssa on helisty ennenkin. Näitä pään turpoamisia meillä on ollut useitakin. Muun pää turposi jonkun allergisen reaktion seurauksena v 2011. Meillä oli silloin vesivahinko ja kun talossa auottiin paikkoja, ehti Muu lipottamaan yhtä kohtaa. Aamulla oli sitten pää turvoksissa. Sallin pää turposi Kiimingin koulutusleirillä v 2014 kun törmäsi maa-ampiaisiin. Jokun pää turposi samasta syystä Ranuan jahtireissulla syksyllä 2012 

Juhannuksen aatonaattona saimme hätäisen puhelun Iirolta ja Heidiltä. Ahtoa on ilmeisesti purrut kyy. Tapausta ei ole nähty, mutta pää oli  alkanut pian lenkin jälkeen huulesta alkaen turvota ja koira oli selvästi tuskaisen näköinen. Ohjeistin viemään eläinlääkäripäivystykseen.

Siellä Ahton oireet oli tulkittu kyynpuremaksi ja puremakohtakin huulesta löytyi. Koiralle annettiin nesteytystä ja kipulääkettä. Sitten vain kotiin toipumuaan. Tuo toipuminen on tuskaista sekä koiralle, että tilanteen etenemistä seuraaville ihmisillekin.

k%C3%A4%C3%A4rme%2021062018.jpg

Tämä kuva on seuraavalta aamulta. Turvotus on levinnyt koko päähän. Pään koko oli varmasti kaksinkertainen verrattuna normaaliin.

k%C3%A4%C3%A4rme%202.jpg

Tässä kuvattuna samaan aikaan kun Ahto häntää heilutellen kellahti selälleen. Oikean puolen huulessa näkyy verenpurkauma ja puremakohta.

Tuosta turvotus nousi vielä lisää iltaa kohden. Silmät muurautuivat kokonaan umpeen. Koiran olo oli selvästi tuskainen ja näköeste oli sille outo. Ahton alkaessa sen seurauksena raapia silmien aluetta, konsultoitiin päivystävää eläinlääkäriä uudelleen. Oli sama eläinlääkäri (Petra Niinimaa) kuin ensimmäiselläkin kerralla. Hän rohkaisi antamaan reseptinä määrättyä Tramalia - joka hoitoalan ammattilaisia (Iiro ja Heidi) hieman hirvitti - sekä 1,5 kyytablettia. Näin toimittiin ja koira vaipuikin levolliseen uneen, jota selvästi tarvitsikin.

Hurjasta pään turpoamisesta huolimatta (siitä pahimmasta tilanteesta ei ole kuvaa) Ahto pystyi syömään ja juomaan liki normaalisti.

K%C3%A4%C3%A4rme%20p%C3%A4iv%C3%A4%203.j

Tänä aamuna (kaksi vrk puremasta) tilanne on jo menossa parempaan suuntaan ja turvotus on alkanut laskeutua. Aamulenkin jälkeen Ahto ei suostunut enää Iiron syliin portaissa kannettavaksi, vaan "minä ite"- asennekin on löytynyt.

Ahto_Kiiminki2.jpg

kuva Mikko Ala-Kojola

Toivotaan, että Ahto palautuu tästäkin kokemuksesta entiselleen. Perheen cockericlowniksi ja jatkaa touhuamistaan entiseen malliin.

10298106_10202246687391010_2527949851643

kuva Mikko Ala-Kojola