lauantai, 26. joulukuu 2020

Blogi muuttaa

Löydät meidät nyt osoitteesta https://fieldlan.blogspot.com/

20201224_113857.jpg

sunnuntai, 8. marraskuu 2020

Laajalla skaalalla

Jokavuotinen metsästävän cockeriväen päätapahtuma saatiin loka-marraskuun vaihteessa pidettyä. Koronan vuoksi jouduttiin perumaan keväälle ja kesälle suunnitellut koulutusviikonloput. Tämänkin tapahtuman kanssa elimme toimikunnassa ihan viimemetreille saakka jännittäviä hetkiä. Pitkästä hakutyöskentelystä pääsimme onnistuneeseen ylösajoon.

Hossingit.jpg

Tapahtumaan tiimistämme osallistui todellinen "next generation" Jokun ja Muun tyttären Sallin lapset kahdesta eri yhdistelmästä. Valokuvassa yhdennäköinen porukka, joiden pinnan alta löytyy geneettistä vaihtelua niin hyvässä kuin pahassakin. Näiden kanssa on ilo harrastaa ja elää. Haastavat sopivissa määrin niitä kouluttavaa ihmistä ja onnistuneessa päivässä antavat itsestään ihan kaiken yhteisen tavoitteen saavuttamiseen. Myös niinä päivinä, kun kaikki ei ihmisten näkökulmasta ihan putkeen mene.

Maastossa%20lauantai.jpg

Lauantaina meillä kävi arpaonni ja pääsimme arvontatuloksen jälkeen kaikki samaan maastoon ja tuomariryhmään. Ruu aloitti ykkösenä, kuten viime vuonnakin. Tuomarina ryhmässämme toimi Timo Ritola.

Jyrki%20Rasinp%C3%A4%C3%A4.jpg

Kuva Jyrki Rasinpää

Ruu ja Teemu työskentelivät hienolla energialla kuten aina. Tässä kuvassa hetki ennen ensimmäistä kokonaista riistatyötä. Aiemmista ylösajoista ei oltu saatu pudotusta. Ruu teki hienon ylösajon ja lähti luvalla noutoon pystyssä olevaan ohrakasvustoon. Tehokkaasta työstä huolimatta lintua ei sieltä löytynyt ja Ruun tottelevaisuuteen ohjauksissa pettynyt Teemu kätteli tuomarin ja päätti omalta osaltaan kokeen siihen. 

me%20kaksi%20Rasinp%C3%A4%C3%A4.jpg

Kuva Jyrki Rasinpää

Meidän suoritusvuoromme Mutkun kanssa oli seuraavana. Heti aloitustehtäväksi tuli eye wipe-tilanne, jossa meillä oli mahdollisuus korottaa noutopisteitä, joita ei toki vielä tuossa vaiheessa ollut koossa yhtään. Pelto oli liki tuuleton, joten se ei auttanut meitä tilanteessa yhtään. Olin nähnyt alueen, josta Ruu oli jo hakenut, joten ohjasin Mutkun siitä kaemmaksi. Mutta tyhjänä palasi sekin. Lintua ei löytynyt.

Siitä eteenpäin ja kahden luovin jälkeen nousi fasaanikana kasvuston seasta napakan ylösajon saattelemana. Lintu ampujien toimesta alas ja Mutku tuomarin luvalla noutoon. Suoraviivainen suoritus ja koirakon vaihto.

Toinenkaan erä muiden suoritusten jälkeen ei kauaa kestänyt. Fasaani löytyi pellon reunametsiköstä ja myös pudotus tuli sinne. Mutku käänsi ylösajossa rintamasuuntansa minuun päin ja missasi samalla markkeerauksen. Tuomarin luvan jälkeen sain koiran ohjaamalla pudotuspaikalle ja sieltä suoraviivainen nouto hätäisesti käteen.

Ritola%20Rasinp%C3%A4%C3%A4.jpg

Sen jälkeen mentiin hakua valtaojien risteyksessä, ladon ympärillä ja valtaojaa tarkastaen kohti metsää. Koko ajan olin ihan varma ja toiveikas, että saamme lisää lintutöitä noista paikoista, mutta tyhjää oli. Jatkoimme sieltä metsään. Timo oli nähnyt, että yksi ylösajettu lintu oli sinne lentänyt ja mahdollisesti haavakkona. Se olisi hyvä löytää ja tarkistaa tilanne. Mutku lähti työstämään metsikön kuusenalustoja ja pillini ohjeistuksilla kavensi hakukuviota peltohakua kapeammaksi. Hyvä tempo ja tahti säilyivät silti. Lopulta löytyi yhden kuusen alla lymyävä fasaani, jonka Mutku lähetti lentoon. Lintu lähti terävästi matkaan ja ampumatilanne oli minulle täydellinen, jos olisin asetta kantanut. Tyytyväisiä olimme siihen, että lintu oli ilmeisen hyväkuntoinen. Timo kätteli erät ja näytöt päättyneeksi.

J%C3%A4germeister.jpg

Siitä pääsinkin takaisin järjestelytehtäviin upean Supernaiset-tiimimme kanssa (sponsored by Jägermeister). Olimme kaikesta huolimatta saaneet kokoon upean spanielimetsästystapahtuman. Knuutisen Anne toimi vastaavana koetoimitsijana ja delegoi tehtäviä Hertalle, Petralle ja minulle. Koiria oli lauantaina 11 ja sunnuntaina peräti 18. Koirakot koostuivat kokeneista ja vähemmän kokemusta omaavista niin koirista kuin ohjaajista kaikissa variaatioissa.

Tuomareita oli lauantaina kaksi - Juha-Pekka Väänänen ja Timo Ritola. Sunnuntaina kolme kun Juhakin otti tuomaritehtävät vastaan. Näin mahdollistettiin se, että kaikki kokeeseen ilmoittautuneet pääsevät osallistumaan. Heidän lisäkseen vielä lauantaina tuomarioppilasharjoittelua tekevä Casper Grönblom ja sunnuntaina tuomarikokelasharjoittelua tekevä Anne Knuutinen. Viimevuotiseen tapaan tuomarimme olivat avoimia myös siihen, että tulostenluku ajetaan livevideona kaikkien halukkaiden katsottavaksi. Siitä hommasta suoriutui Petra vähintäänkin kiitettävästi. Livelähetys oli ilmeisen suosittu ja sai paljon kiitosta. Toivottavasti tällaisia mahdollisuuksia saamme tulevaisuudessa muistakin SPME-tapahtumista.

Mestaruus.jpg

Tuomarit olivat molempina päivinä tarkkoja sekä käyttivät pisteitä rohkeasti laajalla skaalalla. Jokaisen koiran suoritus on näissä aitoon metsästystilanteeseen pohjautuvissa lajeissa ainutlaatuinen, joten tehtävä ei ole helppo. Sen lisäksi päivien päätteeksi tuomarit vertailivat koirien tilanteita ja suorituksia sekä arvostelujaan, jotta koirien saavuttamat tulokset ovat mahdollisimman yhteneviä riippumatta siitä kenen tuomarin arvosteltavina ovat olleet.

Yksitoista koiraa ja yksitoista suoritusta saatiin myös Cockerimestaruus-kisassa järjestykseen. Päivän parhaimmasta suorituksesta vastasivat Hossing Pax "Hiili" ja kasvattaja-ohjaajansa Sanna Toivola-Järvinen. Hiilissä on valtava kapasiteetti sekä tehokkaassa haussa että nopeissa ja suoraviivaisissa noudoissa. Lauantaina se kaikki tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä ohjaajansa kanssa josta tuloksena oli komea 90 pisteen VOI 1 -tulos. Olen läheltä päässyt seuraaman tämän koiran menemistä ja vilpittömän iloinen siitä, että se nyt toisen kerran sai kykyjensä mukaisen koepalkinnon. Myös Sannan liikutus tilanteesta oli tunteikas.

Myös Mutkun suoritus palkittiin VOI 1-tuloksella. Pisteitä meille kertyi 80 ja erityisesti haun 9 pisteestä olen kovasti tyytyväinen. Tuomarina toiminut Timo kehui erityisesti Mutkun tyyliä hyödyntää tuulta haussaan sekä sen omatoimista kontaktia ohjaajaan joka mahdollisti sen ohjaamisen hyvin pienillä ohjaajan merkeillä. Kuvassa kolmanneksi sijoittunut Miklaus Cheddar sai myös VOI 1 -tuloksen. Myös muut päivän aikana näyttönsä antaneet koirat suoriutuivat tehtävistään mallikkaasti ja saivat tuomareilta kehuja. Parantamisalueisiin ne saivat hyviä vinkkejä seuraavaa kertaa varten.

IMG_2694.jpg

Mutkun kanssa saimme "Paras yhteistyö" kiertopalkinnon ansioista, joista tuomari työskenteyämme kehui. Arvostelulomakkeesta on erinomaiselle tasolle rastittuna kohdat: Haun ohjattavuus (maastonkattava, vie ohjaajan riistalle, käyttää tuulta hyväkseen, maa- ja ilmavainuinen, kontaktinhaluinen sekä rauhallinen, hiljainen ohjaaminen), tottelevaisuus Ylösajossa sekä Noudossa kohdat suoraviivaisuus, ohjattavuus, riistaote ja luovutus.

me%20kaksi2.jpg

Ja siitäpä sitten seuraavaan koepäivään. Derbyyn ilmoittautui 17 koiraa ja kaikki koirat pystyttiin siis toimikuntamme tekemän järjestelytyön tuloksena saamaan mukaan. Yhteistyökumppanimme Soinin Metsästysseura oli myös saanut järjestettyä meille uusia maastoja käyttöön. Me emme Mutkun kanssa enää Derby-kisaan osallistuneet, koska voitimme sen viime vuonna. Pääsimme kuitenkin kokeseen mukaan Derbyn ulkopuolisina. Olihan tuo hienoa päästä taas kokeilemaan, mitä haasteita ja mahdollisuuksia uusi koepäivä tuo tullessaan. Derbyssä kilpailivat Mutkun pentuesisarukset veli Ookke ja sisko Bertta. 

Näiden koiriemea hieno tapa pitää ohjaajaa varpaasta "kiinni" on kyllä hauska. Sama piirre on puolisisko Ruullakin. Siitä on levollista seurailla lähiympäristön tapahtumia ja pitää ihminen hyvässä kontaktissa.

Mutku.jpg

No ei mennyt meillä sunnuntain suoritus yhtään putkeen. Sunnuntaiksi menimme Juha-Pekka Väänäsen tuomariryhmään, kun Timolta eilen jo ykköstulos saavutettiin. Taas oli tuurit kohdallaan kun Ookke ja Berttakin arpoutuivat samaan tuomariryhmäöän. Kiva kun pääsee seuraamaan niitäkin ja kuulemaan tuoreeltaan koetapahtumat ohjaajien silmin.

Oma vuoromme alkoi samassa sankassa spanielimaastossa kuin muillakin. Hienoa, määrätietoista hakua, joka suhteellisen nopeasti paljasti risukossa piilottelevan fasaanin. Mutku syöksähti vainunsa perässä risukkoon, josta alkoi kuulua fasaanin räpistely. Se ei tuottanut tulosta, koska lintu päässyt nousemaan lentoon. Mutku työntyi sen perässä kasvuston sekaan ja sinnikkäästi työsti linnun nouto-otteeseen. Kun se oli valmis, koira peruutti lintu suussaan risukosta pois ja kantoi löytönsä suoraviivaisesti käteeni. Annoin elävän ja pystypäisen linnun tuomarikokelaalle Annelle. Yhdessä arvostelevan tuomarin kanssa he katsoivat linnun läpi ja löysivät siitä hampaan painaman avohaavan toisen siiven alta. Lintu lopetettiin siihen. 

Koesääntömme sanoo, että jos koira vahingoittaa riistaa nouidon yhteydessä, se suljetaan kokeesta ja tämä tilanne koitui kohtaloksemme. Harnillinen tilanne, mutta näin tällä kertaa. Tuomarin kanssa olin yhtä mieltä tapahtuneesta ja sen tulkinnasta. Häntä harmitti tilanne myös, sillä koiran hakutyöskentely oli ollut sellaista, jota ja jonka tuomia riistatilanteita hän olisi mielellään halunnut nähdä enemmänkin. Tuomarin sanoin "Tämän näkemän perusteella koira oli spanieli-ihanteen mukaan kovasuinen, mutta jatkotyöskentely tästä eteenpäin koiran kanssa riippuu siitä, onko se sitä". Itse tiedän, että ei ole, joten sen suhteen minulla ei ole huolta. Tällä kertaa riista vain järjesti meille tämänlaisen tilanteen. Siirryimme Mutkun kanssa katsojajoukkoon. Koiran ilme seuraavien tuntien aikana oli liki sydäntä särkevä - kovasti se odotti uutta vuoroaan päästä etsimään riistaa ja onnistuneista pudotuksista noutamaan niitä.

Ookke suoritti Sannan kanssa hienosti. Samoin Bertta. Kokemattomampana tämän lajin ohjaajana Heini hetkeksi unohti treeniohjeet "pidä koira lähellä" ja se herpaantuminen singahdutti "Pertin" äijämäiseen menoonsa ja omatoimisiin riistatilanneratkaisuihin. Kohtaloksi niiden tuloksena koitui riistan karkotus hakualueen ulkopuolella ja ohjaajan jättäminen. Ensi kerralla Heini muistaa ja Bertan työskentelyteho pysyy paremmin ihmisen hyötynä.

Tämän vuotisen Derbyn voittivat Multifarious Mr Bond ja Elina Pyöriä hienolla tuloksella VOI 1 83p. Mutkun veli Hossing Callis eli Ookke ja ohjaajansa Sanna sijoittyuivat kolmanneksi tuloksella AVO2 74p Pekon ja Ookkeen väliin toiselle sijalle sijoittui hieno brittituonti Glenugie's Xception tuloksella AVO2 84p. 

Ihan mahdottoman hieno ja tapahtumarikas viikonloppu saatiin hienosti pakettiin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.  

20201107_092846.jpg

Tänä viikonloppuna oltiin Tyrnävän pelloilla katsomassa Pohjois-Pohjanmaan Kanakoirakerhon mestaruuskoetta. Olihan hieno tapahtuma sekin. Kokeeseen osallistui 11 setteriä ja yksi pointteri ja siinä palkittiin kolme koiraa. Mestaruuden voitti AVO3 -tuloksella gordoninsetterinarttu Puronperän Waapukka ja Mikko Mäläskä.

Kun palailimme viiden tunnin maastokierroksen jälkeen autolle, pääsi Mutku pitkän kytkettynä kulkemisen jälkeen tekemään hakutyötä vapaana. Se teki todella kauniin ja  tyylipuhtaan ylösajon fasaanikukolle pajukkoheinikosta. Hieno näyttö kanakoiraharrastajille, joille tällainen metsästyskoira oli tuntemattomampi.

torstai, 1. lokakuu 2020

Rauhallista ja tapahtumarikasta syksyä

Kanalinnun pyynti alkoi riekkojahdilla Inarin Angelissa. Lupien kanssa tapahtui pari muuttujaa, minkä seurauksena ihan niille alueille ei päästy, mihin olisi haluttu. Riekkoja näillä seuduilla oli erittäin vähän. Tilanteita saatiin metsoilla, mutta niitä ei riekkoluvilla ollut lupa ampua. Sää oli mitä parhain kaikkina päivinä ja ruska kauneimmillaan. Siuttavaaran kämppä oli ennakko-odotuksia parempi. Ulkoiltua tuli paljon.

IMG_2635.jpg

Käveltyihin kilometreihin nähden lintumäärä on muissakin maastoissamme on ollut yllättävän pieni. Pakastimeen on tätä kirjoitettaessa saatu "vasta" yksi nuori teeri. Nautimme sen jossain rauhallisessa hetkessä. Onneksi on vielä syksyä ja meiltä käymättömiä maastoja vielä jäljellä.

Spanielien virallinen tittelikoe SM-koe jouduttiin tänä vuonna perumaan osanottajavähyyden vuoksi. Tarvittavaa vähintään kuutta koiraa ei tapahtumaan ilmoittautunut. Samaan aikaan etsimme Cockerimestaruus- ja Derby -viikonloppuumme kolmatta tuomaria, jotta kaikki ilmoittautuneet saavat mahdollisuuden siihen osallistua. SPME-kolleegio on lajin virallisen arvokisan suhteen nyt pohdintojen edessä. 

meryl_kickoff_1.jpg

kuva: Marja-Liisa Tuominen

Meillä on monenlaisia kokemuksia ja näkökulmia SPME-SM-kokeesta. Ylläoleva kuva on otettu Jokusta ja minusta SM-kokeessa Kauhajoella v2007 jolloin osallistuimme kokeeseen. Ensimmäisen kerran tapahtumaan osallistuimme v2006 Raahessa. V2008 osallistuin Maaningan SM-kokeeseen tekemällä silloisen palkintotuomarin koearvostelun Heimo Rannalle ja Ari Grönstrandille. Vuonna 2011 olin vastaavana koetoimitsijana Pohjois-Suomen Spanielikerhon/Spanieliliiton toimesta järjestämässä SM-koetta Raahessa. Siihen kokeeseen ilmoitimme myös Muun, mutta karsintamenettelyn vuoksi sen saavuttama koetulos ei sinne VOI1 118 p (tuolloin max-pisteet 137) riittänyt. Tuosta kokeesta löytyy kertomusta blogistani  (valokuvat ovat harmillisesti jo tippuneet pois blogitarjoajan toimesta). SM-kokeeseen Joroisille, jonka järjestysvastuussa oli Cockerspanielit ry meiltä osallistuivat sekä Miksi että Muu. Sieltäkin löytyy vanha blogiteksti kuvineen. 

Miksi tapahtuma hiipui tähän pisteeseen? Syitä ja seurauksia on varmasti monia. On aivan turhaa olettaa, syyttää, spekuloida jne mitään kenenkään puolesta. Jokainen SM-tasoisen koiran omistaja tietää sen itse. Nykyinen formaatti ei vain toimi. 

Mutta viime viikonloppu oli huikea. Vietimme sitä hieman pidennettynä ja ajoimme Ruovedelle Kulmalan tilalle peltopyyjahtiin. Ensin perjantaina koiranohjaajina isommassa jahdissa. Ja lauantaina samoissa maastoissa ihan itse metsästäen ja hienoa jahtipäivästä hyvässä seurassa nauttien.

Muu%26Ringo%20win.jpg

Tämän viikonlopun kokoonpano on saanut alkunsa siitä kun nämä kaksi saapuivat Ruotsista Suomeen. 11,5 vuotta on Ringolla ja Muulla jo mittarissaan. Molemmat osallistuivat jahtiin lähinnä huolto- ja johtotehtävissä mm tarkistaen saadun riistan ja tarjolla olevat eväät. 

kolme%20sukupolvea%20win.jpg

Tässä pönötyskuvassa on Muu vasemmalla ja sen tyttäriä jo kolmen alenevan polven verran (Salli, Karkki ja Muru). Hienoja koiria kaikki, joten nuorimmaisella Murulla on isot saappaat täytettävänään. Nähdyn perusteella vaikuttaa lupaavalta.

kohti%20seuraavaa%20noutoa2%20win.jpg

Mutku täytti minun reppuani hienolla työskentelyllään. Perjantaina uutteraa työskentelyä hakevana ja ylösajavana koirana asiakasjahdissa. Pitkä ja reipastahtinen päivä vedettiin. Kunto oli hyvä pohjoisen kanalintupäiviltä. Nyt oli iloa naamassa, kun löytyi lintujakin työstettäväksi. Tässä kuvassa höyheniä suussa sujuvan luovutuksen jälkeen. Naamassa ilme, joka pyytää lupaa etsiä lisää.

ryhm%C3%A41%20win.jpg

Lauantaina jakaannuimme kahteen ryhmään. Meidän ryhmässä oli Juhan, minun, Mutkun ja Miksin lisäksi Heikki ja Sanna sekä koirat Ookke ja Hiili. Ohjelmassa koirien ja riista-ammunnan treeniä upeassa syyskelissä ja vaihtelevissa maastoissa.

hakua%20win.jpg

Maaston mukaan edettiin joko parihakuna tai siten, että yksi koira on hakemassa riistaa. Ei-suoritusvuorossa olevat koirat kulkivat "seuraa" käskyn alla kytkemättöminä. Se homma sujui paremmin kuin olisin ikinä osannut odottaa. Tässä kuvassa Ookke hakee, Hiili seuraamassa Sannan vieressä. Juhan takana kulkee Miksi. Heikki puolestaan kulkee meidän välissä ja minä täällä reunassa Mutkun kanssa. Koirat saivat työskennellä niin paljon, että ottivat seuraamisvaiheen järkevästi lepona.

Kulmalan maastoista olen aina pitänyt. Lintuja on sopivasti. Niillä on valtavan paljon luontaisia paikkoja elämiseen ja olemiseen sekä piiloutumiseen. Peltopyyt, jotka olivat pääriistana ovat mukavia lintuja metsästää.  Nopeasta koiran ennakkoviestinnästä pyrähtävät siivilleen ja ovat nopeita lentäjiä. Antavat kivasti tilanteita ja haasteita sekä koiran lukemiseen että ammuntaan. Tilanteita ja osaamistasoa nostavia toistoja tulee useita, joten osaaminenkin kehittyy.

tauolla%20win.jpg

Toisen ryhmän tapasimme taukopaikalla. Siihen kuuluivat Teemu, Cappe, Patrik, Heini ja ryhmän topakka "pomonainen" Anna. Anna oli tiimistämme ainoa, joka ei osallistunut jahtiin aseellisena. Ei olisi ryhmä pysynyt kontrollissa ilman Annan ohjeistusta, aikataulutusta sekä koirien huoltoa. Annan ryhmässä koirina toimivat Ruu, Lily, Kessu, Tilly, Salli, Morgan, Bertta ja Karkki. Samaan tyyliin etenivät siellä kuten mekin. Karkilla oli menossa juoksun tärppipäivät, mutta se tilanne ei vaikuttanut mihinkään.

Mutku%20ja%20pyyt.2jpg%20win.jpg

Mutku sai sopivien toistomäärien kautta varmuutta ja sujuvuutta tekemiseensä. Monenlaisia riistatilanteita kuten asiaan kuuluu. Suorien onnistumisten lisäksi hienoja tilanteita, joissa koiran osaamistasoa päästiin nostamaan. Tästä on kyllä kehittynyt mieluinen metsästyskoira.

illallinen%20win.jpg

Yhteiseksi illalliseksi nautittiin luonnollisesti peltopyytä. Ja juteltiin päivän tapahtumista. Extrana Ruun hieno riistatyö jäniksellä, jonka Cappe kellisti nurin. Cappe pisti Morganin tyttären hankkiman pupun reppuun ja vei tuliaisena kotiin.

koirat%20ja%20saalis%20iso%20win.jpg

Saaliiksi saatiin peltopyyn lisäksi neljä komeaa fasaanikukkoa. Ja se jänis. Tässä yhteiskuvassa hienot riistatöihin osallistuneet koiramme.

sunnuntai, 23. elokuu 2020

Kesäkuntoilua syksyksi

Kesäloma tuli ja meni. Korona-systeemit jatkuvat. Harmillisesti elämme sen suhteen aikaa, jolloin oikeastaan mitään ei voi pidemmän päälle suunnitella. Koiratapahtumia peruttiin aika paljon ja syksyn kokeetkin ovat haasteiden edessä. Toivotaan, että niistä kuitenkin selvitään. Koiria on kuitenkin entiseen tapaan valmennettu sekä psyykkisesti että fyysisesti jaksamaan ja kestämään syksyn metsästystehtävät.

Kiinnipitoaika on tärkeää aikaa metsästyksen onnistumiselle monella tapaa. Saariselän lomalla ulkoilimme sikäläisissä maastoissa ja löysimme sieltä hyvän opastetaulun.

taulu%20win.jpg

Reissu oli kaikilta osin hieno. Mehän saimme Mutkun viimesyksyisen CockeriDerbyn voitosta palkinnoksi kolmen yön hotelliyöpymisen Santa's Hotel Tunturissa Saariselällä. Voimme suositella koira- ja  ihmisystävällistä hotellia! Myös sen ravintola oli erinomainen. Ruoka oli hyvää ja erinomaisesti suomalaisista raaka-aineista valmistettua. Yhtenä iltana kävimme syömässä Laanilan Kievarissa. Lämmin suositus myös sille. Voi kunpa nämä suomalaiset, hyvää työtä tekevät yritykset selviäisivät näistä tämän päivän haasteista! 

Tiimi%20%20WIN.jpg

Tällä tiimillä valmistaudumme syksyyn. Valokuva on otettu Saariselän maastoissa ja kuvauksen ajaksi valokuvaa häiritsevät hihnat on poistettu. Muu tulee jäämään selvästi sivuun jahtireissuista. 11-vuotias koira on edelleen valtavan työmotivoitunut, mutta kropassa on sen verran ikääntymisen merkkejä, että se on siirrettävä oloneuvoksen paikalle. Miksi saa siirtyä Juhan jahtipariksi. Minä jatkan nuorimmaisen kanssa. Muutoksia siis kaikille luvassa. Muu on ollut lenkeillä mukana normaaliin tapaan, mutta treeneissä tehnyt kevennettyä versiota. Mielen terveys ja mukanaoleminen ovat aktiivisen koiran sielulle tärkeitä.

Timmit%20win.jpg

Hyvässä kunnossa nämä ovat. Vasemmalla on 11-vuotias Muu ja oikealla 8-vuotias Miksi. Steriloituja narttuja molemmat, joten ajeltu turkkihan tulee siihen ikäänkuin kaupan päälle. Turkista on otettu pois mahdollisimman tarkoin kaikki pehmeä, risuja ja vettä keräävä höttö pois. Raajoihin on jätetty sopiva määrä risulta ihoa suojaavaa karvaa, mutta se on reilusti saksilla lyhennettyä. Myös päät ovat töyhtövapaat :)

Iäkäs koira ei enää niin helposti saa lihasta kehoonsa, mutta tähän valokuvan minimitasoon on meillä aina pyritty vuoden ympäri. Metsästysreissujen alettua tuota lihasta tulee aina vielä lisää. Normitreeneissä ei vaan saa ainakaan meillä aikaiseksi samaa rasitustasoa kuin itse metsästyskäytössä. Edessä oleva, 2-vuotias Mutku taas saa lihasta muodostettua paljon helpommin. Kuten nämä vanhemmat sukulaisensakin nuorempana.

innokas%20win.jpg

Kyyhkyn ja vesilinnustuksen aloitukset meinät meillä ansiotyön merkeissä. Vähän harmitti, mutta vain vähän. Käytössämme olevat kyyhkymaat ovat vielä puimatta. Ja passimetsästys ei kovasti innosta. Kavereiden FB-päivitykset helteisestä kelistä ja vähäisistä saalismääristä lohduttivat tilannetta.

Nyt kun metsästyskausi alkoi ja koirien kiinnipito loppui, olemme treenanneet metsästysmaastoissa. Viikonloppuna ehtii hyvin. Nyt vahvistetaan osaamisia kylmässä haussa. Se tarkoittaa hakukestävyyttä. "No problem" kertoo Mutkun ilme. Tässä on menty vasta 40 minuuttia. Yksi kurppaparin ylösajo koettuna.

kurppa%20win.jpg

Riistanhajun käsittelyä on vahvistettu vaihtamalla perusdamit ja pallot riistaan ja sillä hajustettuihin esineisiin. Tänään harjoiteltiin noutoja viimesyksyä saaliiksi saadulla ja pakasteesta sulatetulla lehtokurpalla. Sana "Hae" tarkoittaa samaa tekemisketjua vaikka noudettava kohde vaihtuukin. "No problem" kertoo Mutkun ilme.

vesinouto%20win.jpg

Avovesimarkkeerauksia ei enää tällä tasolla ole tehty pitkään aikaan. EIkä sellaisille ole tarvettakaan. Ne ovat helppoja ja ne osataan. Nyt noudetaan kuulomarkkeerauksia ja tarvittaessa ohjauksia kaislikossa. Noudon luovutus on levollinen vaikka totuttu luovutusympäristö on vaihtunutkin. "No problem" viestii Mutku.

v%C3%A4synyt%20win.jpg

Rasitusta treeneissä niin että se tuntuu, mutta ei niin paljoa, etteikö häntää jaksa heiluttaa. Tässä palaillaan Mutkun kanssa maastokierrokselta autolle. Sen jälkeen reilu ruoka-annos ja koira lepotilaan.

medaljonki%20win.jpg

Lämpimässä ja kuivassa sekä rennossa olotilassa ja syvässä unessa palautuvat hyvin. Aivot kertaavat tapahtuneita kokemuksia ja vahvistavat haluttuja hermoratoja. Elimistö palautuu hyvin rasituksesta ja on valmiina seuraavan reissuun. Kaverin kanssa voi muodostaa vaikka cockerimedaljongin aurinkoisella terassilla. Ja kaikki nämä samat kuviot myös jahtikaverina toimiville ihmisille. Syyskuu saa tulla.

 

maanantai, 13. heinäkuu 2020

Mitäpä sitä ei koiran eteen tekisi

On tämä metsästyksetön koirien kiinnipitoaika vaan pitkä. Jotenkin tuntuu, että treenit ja tekemiset koirien kanssa noudattavat samaa, toistuvaa kaavaa. Ei siinä mitään - koirat kyllä tykkäävät. Pääasia että tehdään.

IMG_0180.jpg

Mutkulle otettiin kesäkuussa treeneihin mukaan mejäilyt. Siitä saatiin pitkäkestoista ja rauhoittavaa tekemistä metsämaastossa kytketyllä koiralla. Sellaista, jolla koiran saa tyytyväisen väsyneeksi. 

jono%20win.jpg

Hailuodossa oli noutajaväen MEJÄ-koe, jonne onnistuneesti laitoin ilmoittautumisen. Kennelliittohan antoi luvan kokeiden järjestämiseen "Korona-aikana" erityistoimenpitein Lauttajonot Hailuotoon olivat ennätyspitkät, sillä nykyisessä tilanteessa kotimaan matkailu on selvästi lisääntynyt. Myös Hailuodossa. Jonot lossille olivat molempiin suuntiin pitkät, vaikka vuoroja oli normaalista lisätty. Siihen olimme varautuneet ja lomallahan ei ole kiirettä.

Vaunussa%20win.jpg

Hailuodon Metsästysseuran majan pihalla on hyvin ja väljästi tilaa asuntovaunuille. Osa porukasta kävi jälkien teon ja kokeen välisen yön kotona. Me yövyimme vaunussa ja aktiivisimpien harrastajien tapaan olimme paikan päällä jo perjantaina. Oli kiva tavata lajin harrastajia - vanhoja ja uusia. Onhan tätä meidän perheessä harrastettu jo vuosikymmeniä. Sunnuntaina kun olimme Mutkun kanssa lähdössä omaan suoritukseemme, kysyi tuomarimme Taipaleenmäen Mikko, onko tämä kuinka mones koe. Tarkensin, että minulla vai koiralla? No koiraahan Mikko tarkoitti ja sille tämä oli ensimmäinen koe. Jäin pohtimaan, moneskohan minulle? Nopeasti laskeskelin, että yhdeksällä omalla (Bosse, Eve, Itu, Heta, Joku, Muu, Miksi, Ahto ja nyt Mutku)  ja kahdella toisen omistamalla koiralla (Valtsu ja Jenna) olen startannut. En laske enempää, sillä se saa tuntemaan itsensä vanhaksi.

Jukka%20ja%20Juha%20win.jpg

Kyllä me siellä turvavälejä noudattaen viikonlopun aikana paljon vanhoja muisteltiinkin. Hienoja tapahtumia, sattumuksia, ihmisiä ja ennen kaikkea koiria.

l%C3%A4ht%C3%B6%20win.jpg

Meillä oli Juhan kanssa tehtävänä ainoastaan yksi avoimen luokan jälki. Oli kyllä hienoa. Muisteltiin aikoja kun talkoiltiin pahimmillaan neljäkin VOI-jälkeä kokeisiin. Nykyinen systeemi jäljentekovelvollisuudesta on hyvä asia. Opettaa ihmisiäkin pitkäjänteiseen ja systemaattiseen tekemiseen sekä luonnossa kulkemiseen. 

laukaus%20win.jpg

Sunnuntaiaamu alkoi klo 8 ylituomarin puhuttelulla, joka tässä lajissa on perinteisesti kattava. Sen lisäksi vielä Korona-systeemit oli ylituomarin toimesta käytävä läpi. Sen jälkeen siirryttiin laukauksensietotestiin joka tässä Mutkun ryhmän osalta menossa. Tiitterästi Mutku seuraili tilannetta ja läpäisi testin vaivatta.

tassu%20win.jpg

Tämän koiran kontakti ihmiseen on hyvin tiivistä. Jos se haluaa katsoa jotain muuta kuin ohjaajaa silmiin, se asettaa käpälänsä ihmisen jalan päälle. Hoitaa kontaktin tuntoaistilla.

Hieman oli perhosia vatsassa siitä, kuinka Mutku tehtävästään suoriutuu. Viime vuonna sille tehtiin lajin pentutreenit ja perusopetus kuten muillekin koirillemme. Tämän vuoden kesäkuussa mejäily nousi uudelleen esiin yllämainitun koiran tarpeen kautta. Kesäkuussa teimme lajitreeniä koiran kanssa ja niistä se suoriutui riittävän hyvin, jotta kokeisiin viitsi ilmoittaa. Uutena asiana Mutkun eteen kokeessa tuli se, että jäljen on tehnyt joku muu kuin Juha tai minä. 

Hailuoto%20win.jpg

Kokeeseen osallistui 20 koiraa. Ilmoittautuneita oli ollut yli 40. Hienoa oli, että koepaikan saimme. Kartasta näkee, kuinka jäljet Hailuodon maastoihin tehtiin. Mutkun suoritettavana oli jälki numero 2. Meidän tekemä puolestaan oli jälki numero 3 jonka Juha sitten opasti ja purki (poisti piilomerkinnät maastosta) koesuorituksen jälkeen. Myös siltä jäljeltä tuli koiralle ykköstulos.

Mutku lähti suoritukseensa määrätietoisesti ja varmasti. Ensimmäinen ilonaihe oli siis se, että koiralle merkityksellisin asia oli veren haju. Ei sen ihmisen haju, joka jäljen on tehnyt. Jälki eteni hailuotolaisessa, helppokulkuisessa kangasmaastossa välillä mäntytaimikossa, välillä vanhemmassa männikössä ja välillä kuivalla ja tuulisella hakkuuaukealla. Kahteen otteeseen Mutkulla selvästi irtosi ote jälkeen, mutta hienosti se omatoimisesti nosti verijäljen uudelleen. Toisen kulman kohdilla maastossa oli ihmisaisteinkin havaiten tuoreet hirvenjäljet, mutta nekin selvitettiin hyvin. 

arvostelu.jpg

Kyllä olin koirastani jälleen kerran ylpeä ja iloinen. Hienon suorituksen teki alusta loppuun saakka. Tuloksena AVO 1 pisteillä 44. 

jonossa%20win.jpg

Paluumatka takaisin mantereelle oli lyhyt mutta pitkä. MEJÄ-porukalla riitti yhteistä ja leppoisaa jutustelua sielläkin. Osa porukasta jäi karavaanailemaan koepaikalle vielä maanantaihin saakka. Me olemme jo kotona.

  • Sivut