Vuoden 2015 spanielien metsästyskokeen virallinen SM-koe järjestettiin Suomen Spanieliliiton/Cockerspanielit ry:n toimesta Joroisilla. Tänä vuonna meillä oli tilaisuus osallistua arvokisaan peräti kahdella omistamallamme koiralla. Ainutkertainen tilaisuus, joka haluttiin hyödyntää. Koepaikka tiedettiin entuudestaan kaikilta osin hyväksi ja viihtyisäksi. Ja spanielimetsästysharrastajat mukavaksi porukaksi. Oiva tapa rentoutua arkisesta työstä.

Osallistujalista cockereiden osalta osoittautui varsinaiseksi sukukokoukseksi. Kokeessa oli kuusi cockeria, joista viisi oli läheistä sukua keskenään. Muu kahden tyttärensä (Miksi ja Salli) kanssa, Muun veli Ringo ja vielä Ringon tytär Eila. Salli ja Eila arpoutuivat toiseen ryhmään, joten niiden suorituksia en päässyt näkemään. Hyvin vetivät myös nuoret koirat ohjaajineen. Sannan blogista voit käydä lukemassa enemmän.

Miksin numeroksi tuli arvonnssa 7. Se tarkoitti ensimmäistä suoritusvuoroa lauantaina toisen arvostelevan tuomarin, Pekka Eskolan ryhmässä. Ensimmäisenä maastona meillä oli nurmilohko, jolta sato oli korjattu. Siitä otettiin suunta kohti peltolohkojen välistä valtaojaa. Ojan reunat olivat pajukkoa. Itse oja syvä, liejuinen ja jyrkkäreunainen. Kulkusuunta oli myötätuuleen, joten annoin Miksille vapauden työskennellä reilua myötätuulihakua. Koiralla oli selvä käsitys siitä, mitä olimme etsimässä, joten luotin sen taitoihin löytää riista, jos sitä alueella oli. Koira meni reilusti eteen ja palasi luovien takaisin. Näin se pystyi parhaiten hajuaistillaan työstämään vallitsevia oloshteita. Välillä käynti ojan toisella puolella ja sieltä omatoimisesti takaisin. Muutama merkkaus ja viestintä riistan hajusta, mutta toiminta ei edennyt ylösajoon, joten jatkoimme kulkua eteenpäin.

Pellon kulmassa Miksi pysähtyi hetkeksi tyypilliseen seisontaansa ja kertoi, että riista on nyt edessä. Muutama loikka tarkentaen ja kun koira oli loikannut ojan reunalle, nousi fasaanikana siivilleen. Tarkka-ampujan laukaus ja kanan lento päättyi aukealle nurmipellolle. Miksi oli kasvillisuuden seassa ojan rinteessä, eikä kyennyt pudotusta merkkaamaan. Kun tuomari antoi noutoluvan, kutsuin koiran pois ojasta ja suuntasin ohjauksen pellolle. Miksi lähti suorittamaan tehtäväää ja saikin yhden tarkentavan ohjauksen jälkeen linnun sijainnin selville. Kun koira saapui, pomppasi lintu siivilleen, mutta Miksi otti siitä hyppäämällä kopin. Ja siitä suoraviivainen ja vauhdikas palautus suoraan käteen. Luovutuksen jälkeen Miksi kytkettiin ja suoritusvuoroon tuli seuraava koira.

Perässä pääsin seuraamaan myös samaan ryhmään arvottujen Ringon&Cappen sekä Juhan&Muun työskentelyjä. Paljon kokeneet pentuesisrukset olivat muuten kokeen kaksi vanhinta koiraa. Toki käyttökoiria parhaassa 6-vuoden iässä. Ringo työskenteli hienosti ja nosti siivilleen fasaanikukon, jonka pudottaminen ei kuitenkaan onnistunut. Ringo pysähtyi hienosti napakkaan ylösajoon, mutta ohjaajan hieman herpaantuessa tilanteessa, se lähti pikkuhiljaa hipsimään kohti kukon lentosuuntaa. Kävi katsomassa, oliko tosiaan niin, että eivät saanet sitä pudotettua. Palasi omatoimisesti takaisin lähtöpaikalleen, mutta se ei enää auttanut. Tuomari laittoi maastokorttiin armottoman merkinnän peräänmenosta.

Seuraavaksi tiimistämme lähtivät matkaan Juha ja Muu. Koemaasto oli muuttunut koivikoksi, jossa kasvoi metrin mittaista kasvillisuutta (mm. vatukkoa). Vauhdikkaan Muun etenemistä piti säädellä kasaan pillillä. Koira oli joutunut odottamaan vuoroaan temperamentilleen turhan kauan ja kierroksia koneeseen oli kertynyt. Vauhdin säätäminen vain lisäsi sitä. Vauhdikas hakukuvio sinkautti fasaanin vieterin lailla aluskasvillisuuden yläpuolelle, tarkka-ampujan piippujen eteen. Nopea pysähtyminen ylösajoon, mutta linnun pudotessa muutaman metrin päähän Muun eteen laukesi myös Muun korkea viretila paukkunoutoon. Siihen tilanteeseen murenivat myös mahdollisuudet kilpailla ihan oikeasti mestaruustittelistä. 11 suomalaisen huippukoiran joukosta ihan varmasti muutama tekee molempina päivinä ykköstuloksen ja mestaruus ratkaistaan niiden kesken. Vaikka koira oli onnesta ja ilosta tuhannen mutkalla häntänsä ja nauravan naamansa kanssa, niin omistajien hymyt olivat kadonneet kasvoilta. Tottakai harmitti.

Muu oli ryhmämme viimeinen koira, joten siitä vaihdoimme koiraa ja Miksi pääsi suorittamaan toista koe-eräänsä. Meillä oli vielä kaikki kivet kupissa SM-titteliä ajatellen. Jatkoimme saman, peitteisen maaston työstämistä. Miksi painoi vauhdilla ja voimalla, mutta annoin sen edetä omaan tahtiinsa ilman jarrutuksia. Tiesin ja luotin, että Miksi löytää kyllä alueella olevan riistan ja pysähtyy ilman erillistä muistutusta ylösajoon. Lähtipä kohde matkaan sitten siivin tai jaloin.

Ja löytyihän se. Kukko pärähti siivilleen vasemman puoleisen tarkka-ampujan jaloista. Miten ja mistä se sinne Laurin jalkoihin päätyi, jäi ikuiseksi arvoitukseksi mutta avopeltoon sen lento loppui ja Miksin ripeän noudon kautta reppuun. Minuutit olivat täyttyneet, joten tuomari kertoi näyttöjen perusteella pystyvänsä koiran suorituksen arvostelemaan.

Päivän päättyessä tiimillä Ringo, Muu ja Miksi oli hienojen suoritusten lisäksi kaikilla muutaman sekunnin mittainen haksahdus. Ja ohjaajilla jokaisella kaksi komeaa fasaania repussaan. 98% koe-erien ajasta sujui nautinnollisen spanielimetsästyksen parissa. 2% murensi mestaruushaaveet ja kevensi sekä paineita että mieliä.

Illallisella jo nauroimme, että "viralliseksi valvojaksi" nimetty Joku oli varmaan lyönyt vetoa Muun kanssa. "Et uskalla tehdä paukkunoutoa. Olet liian lälly siihen". Muu-rukka oli vastannut haasteeseen. Valitettavasti ajankohta sen elämän ensimmäiselle paukkunoudolle oli vain huonosti valittu.

Sunnuntaina oli uusi koepäivä. Karisen Jukalta sain briiffaukset ottaa oma haulikko mukaan erälle. "Kun kerran osaat ampua ja metsästää" olivat saatesanat, jotka mieltä lämmittivät. Paljon helpompaa hallita riistatilanteet ja koiran ohjaaminenkin toisenlaista. Jää pois tuollaiset väliinjättötilanteet. Jukan(kin) opissa on tullut sekä metsästyksessä että ammunnassa kuljettua, joten luotin miehen ohjeeseen.

Miksi sai jälleen arvonnassa numeron 7, joka tarkoitti sunnuntaina ensimmäistä suoritusvuoroa Ilkka Klaarin tuomariryhmässä. Haku alkoi kuusikkometsiköstä, jota Miksi lähti työstämään melkoisella tempolla. Nyt piti ottaa sitäkin topakasti pillillä ruotuun. Pikkuhiljaa yhteinen tahti löytyi ja päästiin varsinaiseen työhön. Metsiköstä laskeuduttiin pellolle ja sieltähän ne varsinaiset fasaanimestat alkoivat löytyä ja koirakin pääsi viestimään hajukentästä. Syöksy ojan pohjalle risujen sekaan ja sieltä ponnisti fasaanikukko siivilleen. Miksi nousi ojanpenkalle katsomaan, kun ammuin sivumetsikköön kaartavan fasaanin alas. Puisen pisteaidan taakse. Hetken odotus ja tuomarin luvalla koira sai noutoluvan. Hetken mielessäni emmin, kuinka Miksi selvittää puolimetriä korkean aidan ylityksen. Koira ei empinyt hetkeäkään vaan loikkasi aidan ylitse. Kun pohdin, kuinka se selviää takaisin ison linnun kanssa, se jo saapui aidan ylityksen jälkeisessä ojanylityksessä lintua ylpeästi vauhdilla kantaen. Kaunis luovutus käteen ja jopa ylituomari Arto Kurvinen nosti peukalon ylös hienon riistatyön merkiksi.

Siirryimme jonossa kulkevien koirien hännille odottamaan jatkoeräämme. Sieltä pystyin seuraamaan myös Ringon ja Muun suorituksia. Muu teki hienoa hakua ja nosti fasaanikukon ylös valtaojan rinteestä. Kolmesta haulikosta lintu sai saattelut peräänsä ja laskeutui ojan toiselle puolelle. Ennen kuin ylösajoon pysähtyneelle koiralle ehdittiin antaa noutolupa, nousi fasaani uudelleen siivilleen ja lensi eteenpäin. Kumifasaaniksi ristittiin se eläin porukalla. Haulit olivat sen kehosta jonnekin sinkoilleet. Muun erä päättyi siihen ja annettiin riistatilanteen hakemisen tilaisuus seuraavalle.

Seuraavaksi oli vuorossa Ringo. Ringo sai hetken hakutyöskentelyn jälkeen fasaanin siivilleen ja sen lentokaaren jäädessä lyhyeksi, sai Ringo helpon noutotehtävän, josta se suoriutui mallikkaasti. Kaikki kivet olivat kaikilla vielä kupeissaan.

Sitten aloitettiin uusi kierros ja lähdettiin Miksin kanssa katsomaan löytyisikö se kaukaisuuteen liidellyt kumifasaani. Ei löytynyt, vaikka Miksi kovasti laskeutumisalueella töitä teki. Eikä mitään muutakaan. Niin jatkoimme hommaa eteenpäin.

Miksi työstää ojakkoa ja sen reunaa.Koko ajan pieni tuntuma siitä, että fasaani on jossain lähistöllä. Yhtäkkiä ojan pohjalta kuuluu siipien räpinää pajukkoisesta kohdasta. Arvaan koiran olevan linnussa kiinni ja niinhän se sieltä ojan pohjalta kohottautuu ylöspäin lintu suussaan. Mutta sillä hetkellä lintu saa taisteltua itsensä koiran otteesta irti ja lähtee etenemään matalalentoa räpistellen pellon pintaa pitkin koira perässään. En anna pysähtymiskäskyä enkä nosta haulikkoa, sillä mielessä on antaa koiralle tilaa juosta nouto-otteessa ollut lintu kiinni. Tarkka-ampuja ampuu ilmaa siipiensä alle saavan linnun Miksin eteen, koira koppaa sen suuhunsa ja jatkaa siitä kohti noudon luovutusta. Tuomari kirjaa tilanteen paukkunoudoksi.

Jatkamme erää eteenpäin. Sänkipeltoon Miksi tekee taas tyypillisen seisontansa ja parin sekunnin kuluttua tökkää oma-aloitteisesti fasaanikanan olkitupon takaa siivilleen. Nostan haulikon ja ammun harmistuneessa mielentilassa molemmat laukaukset tyylipuhtaasti ohi. Miksi seisoo ylösajopaikalla levollisena ja luvasta jatkaa hakukuviota sinne, minne olimme alunperinkin suuntautuneet. Erä päättyy, tuomarin kättelyt ja Miksille ansaitut taputukset viikonlopun hienoista riistatöistä. SM-koe oli meidän osaltamme siinä.

Muu jatkoi Juhan kanssa iloisen keveää menemistään. Järven rannan kuusikkoryhmästä nousee fasaani siivilleen ja se saadaan pudotettua järveen. Koiralle noutolupa, jota se lähtee toteuttamaan, mutta kolmannellakaan yrityksellä ei pääse yli lammasverkkoaidan. Tuomari antaa luvan avustaa ja siitä Muu jatkaa matkaansa kohti fasaania. Veden varaan jouduttuan haavakkolintu yrittää päästä vielä koirasta eroon. Muu ei siihen suostu, vaan kantaa linnun touhukkaana Juhalle.

Taas koiran vaihto ja Muu siirtyy odottamaan jatkoa. Siinä välissä Ringo teki huikean lintutyön sitkeän kukon kanssa, joka yhtenä tapahtumana sinetöi koiralle hienon VOI 1 tuloksen 92 pisteellä.

Myös Muu sai tilaisuuden korottaa pisteitään. Hakua fasaanitarhan läheisyyden maastossa, jossa vatukkoa ja muuta n metrin korkuista kasvustoa. Riistalle oivia paikkoja piilotella. Yhtäkkiä rävähtää fasaani siivilleen, koira pysähtyy ja laukaukset kajahtavat. Ammuntaa häiritsee alueelta lentoon pyrähtävä toinen fasaani, joka kirjataan väliinjätöksi. Kumpaakaan ei saada pudotettua, joten työskentely jatkuu. Pellon ja vitikon kulmasta nousee taas fasaani siivilleen Muun toimesta. Itsenäinen pysähtyminen ylösajoon, linnun pudotus ja tyylipuhdas nouto tuomarin luvalla kauniisti risukon läpi käteen asti. Muun ensimmäinen SM-koe päättyi siihen hetkeen. Tuomarin kättelyt ja koiralle ansaitut kiitokset kahdesta hienosta fasaanijahtipäivästä.

Muun sijoitus SM-kokeessa 6. tuloksilla VOI 2 66p ja VOI 2 80p

Miksin sijoitus SM-kokeessa 8. tuloksilla VOI 2 64p ja VOI 2 70p

Ringon sijoitus SM-kokeessa 4. tuloksilla VOI 2 80p ja VOI 1 92p

Eilan sijoitus SM-kokeessa 5. tuloksilla VOI 2 66p ja VOI 1 93p (Eila nyt yhtä ykköstulosta vaille KVA eli uusi valio on valmistumassa sukuun)

Sallin sijoitus SM-kokeessa 10. VOI - ja VOI 2 73p

Springereille ei siis (vielä) pärjätty. Voittaja oli Karisen Jukka Luumun (FI KVA Sparklecreak's Elite Luumu) kanssa. Todella sydämestään suo voiton nimenomaan heille. Jukka on kouluttanut usean spanielin SM-tasolle, on aina valmis auttamaan niin metsästyksen kuin ampumisenkin suhteen lajin uusia harrastajia.

Jokaisella ohjaajalle se oma koira on maailman paras. Tapahtuipa siellä koetilanteissa mitä tahansa. Ja se muutama mukava ja rohkaiseva sana tuomarilta huonostikin menneen koesuorituksen jälkeen on tärkeä. Kyllä sieltä jokunen ilonaihe aina löytyy sanottavaksi. Sen painan mieleeni ja muistan itse seuraavan kerran tuomarin roolissa toimiessani.

Meidän osalta koirien koekausi on nyt tässä. Asuntovaunu lähti tänään talvisäilytyspaikkaansa ja me vetäydymme viettämään leppoisia kotiviikonloppuja.

Kaikki kuvat Mikko Ala-Kojola